Heinäkuun helteiden työt

Olemme viettäneet kuluneessa kuussa ennätysmäärän päiviä huvilallamme. Kelit ovat suosineet, vaikka yöllä saisikin olla viileämpää nukkua. Asia varmaan korjaantunee syksyn saapuessa, joten haitta on väliaikainen. Tosin suunnittelimme Sannan kanssa ilmastointia jo puolitosissaan, mutta pitää odottaa ainakin ensi kesän yli ennen mahdollisia toimenpiteitä.

Helteistä huolimatta olemme puuhanneet paljon pihalla ja saaneet asioita aikaan. Ulkopuoli alkaa olla varsin hyvässä kunnossa. Syksyllä katsotaan mahdollisia istutuksia, jos kuiva kausi katkeaa elo-syyskuussa.

Olemme raivanneet parkkipaikalla olleet pari taapelia huomaamattomampiin paikkoihin. Loputkin rakennusjätteet on saatu vietyä pois ja maalien jämät on toimitettu ongelmajätekeräykseen. Yläpiha on nyt yhtä jättibetonisäkkiä vaille siisti. Syyskuussa asennetaan ulkovalaisimet ja puomi tielle, joten betonia tarvitaan vielä.

Kannoin poikien kanssa alapihan pilkkomista odottavat pölkyt vajan taakse piiloon. Samaan paikkaan kannoin ylimääräiset kuormalavat, niistä on hyötyä puukasojen pohjina. Pinosimme kaikkiaan viisi pinoa valmiita halkoja vajan taakse ja peitimme koko komeuden pressulla. Niitä polttaa pari kolme vuotta saunassa.

Yläpihalla odottaa vielä isohko kasa halkomattomia pölkkyjä säiden viilentymistä. Toivottavasti puu-urakka saataisiin päätökseen halkomisen osalta jo tänä vuonna.

Rantasaunan edustan sorapatjaa olemme alkaneet peittämään kivillä. Keräsimme tontilta melkein kaikki pinnassa olevat kivet ja teimme isoimmilla muurin soran reunaan. Muurin sisälle olemme kantaneet loput pyöreät kivet yläpihalta. Kiviä on vielä muutama kottikärrykuormallinen jäljellä, mutta sitten varmaan pitää tilata lisää kiviä. Kivettävää on nimittäin vielä toinen vastaava alue.

Rannassa Sanna on tehnyt ison työn hävittäessään hiekasta vesikasvit ja heinät. Olemme kivenneet myös rantaa, kaikki kulmikkaat kivet on tuotu tänne ja ylempänä oleva hiekka alkaa olla jo varsin hyvin kivien suojassa.

Näiden lisäksi olemme tehneet satunnaisia viimeistelyhommia, kuten hankkineet alakerran kompostoivaan vessaan WC-paperitelineen. Syyskuun alussa urakoitsijat tulevat viimeistelemään omia ulkotöitään ja talvea vasten melkein kaiken pitäisikin sitten olla pulkassa. Näin ainakin toivotaan.

Sisällä huvilassa saimme puuttuvat valaisimet kiinni. Osahan näistä oli jo valmiina viime kuussa, mutta unohdin ottaa kuvia.

Ruokailupöydän valoa odotimme saapuvaksi melkein kymmenen kuukautta, mutta odottaminen kannatti. Makuuhuoneen työpöydän valaisin oli puolestaan pikainen löytö Formwerkistä ja yövalot Sanna osti Finnish Design Shopista.

Muutamia sähkötöitä ja muita pikkujuttuja on vielä tekemättä, mutta huvilakin alkaa olla jo kaikin puolin valmiina.

Ulkotöitä ja saunan sisäpuolta

Kevät on tullut lopulta myös Lohjansaareen ja olemme perheen kesken tehneet pihatöitä huvilallamme. Tämän kevään tavoitteena on saada rantasaunan ympäristö ja ranta kuntoon. Parin työviikonlopun jälkeen edistystä on jo tapahtunut, mutta on sitä hommaakin vielä.

Hiekkarannan kiveys oli liikkunut talvella ja hiekkaa oli päässyt karkaamaan hieman järveen. Olen tilkinnyt kiveystä pienemmillä kivillä ja sitten tuonut myös isompia kiviä sekaan. Nyt näyttää jo taas paljon paremmalta.

Samalla olemme kivenneet rantaa myös laiturin toiselta puolelta, jotta voisimme levittää laiturille vievän polun alapuolella kuorikatetta. Se työ on jo melko pitkällä, mutta laiturille on vielä matkaa vajaa kymmenen metriä. Onneksi tontilta eivät kivet lopu aivan heti.

Viime kesänä paikalle tuotu multakasa on osittain levitetty saunan yläpuolelle ja työtä on vielä siinä jonkun verran. Näin saadaan hiekkaa piiloon ja kasveille hyvä kasvualusta.

Uusia taimia on istutettu alas suojelemaan rinnettä eroosiolta ja lisäksi olemme saaneet neljä kirsikkapuuta paikoilleen huvilan ja saunan väliseen rinteeseen. Osa niistä jopa kukkii pari viikkoa istuttamisen jälkeen!

Tällä viikolla saunan sisäosien rakentaminen pääsee vauhtiin, Arttelipuun miehet ovat olleet tästä päivästä lähtien töissä. Heidät tuntien työt etenevät vauhdilla. Pääsemme itse huvilalle katsomaan tilannetta vasta lauantaina koulujen päättymisen jälkeen.

Kohti syksyä

Rakennustoiminta on ollut pari viimeistä kuukautta hiljaisemmassa vaiheessa. Puuteos Nurmi on saanut terassit ja portaat valmiiksi rannassa pieniä viimeistelyjä lukuun ottamatta. Vajaa on tehty heidän pajallaan ja sen pitäisi ilmestyä tontilla ensi torstaina.

Muuten olemme tehneet töitä omin voimin. Viime kuussa kylvetty nurmikko on kasvanut hyvin ja sitä on pitänyt niittääkin jo pari kertaa. Ostimme tätä varten Fiskarsin työnnettävän ruohonleikkurin, joka on varsin sopiva peli tuon kokoiselle nurmikolle.

Kivesimme rannassa hiekkarannan ja järven välisen kaistaleen. Eroosio siirsi vaivalla rantaan tuotua hiekkaa järveen ja sieltä edelleen pois tontiltamme. Ladoin tontilta löytyneitä pikkukiviä hiekkarannan laitaan ja laiturin viereen rakensin vanhoista rantapolun kivistä rappuset. Pari rappua pitää vielä nostaa paikoilleen, niin sitten ollaan oikeassa korossa. Kivet ovat jo hiekalla, mutta niiden nosteluun tarvitaan pari henkeä.

Kuten kuvasta näkyy, Lohjanjärven vesi on harvinaisen matalalla. Kun aloitin kiveämisen kuvan vasemmasta laidasta, alimmat kivet olivat vedenrajassa. Ja silloinkin vesi oli jo matalalla. Toivottavasti vesi nousee talven aikana, ettei tarvitse kiveystä siirtää.

Huvilalla viritin vanhan Amiga 500:n käyttöön. Se on ollut varastossa reilu 20 vuotta, mutta lähti käyntiin ensikokeilulla. Valitettavasti peliohjaimia ei ole, joten pojat ovat pelanneet lähinnä Lemmingsiä – sitä kun voi pelata hiirellä. Nyt etsiskelen vanhaa kovalevyäni ja muita tarvikkeita, että saadaan systeemi samaan iskuun kuin aikoinaan. Vaatehuoneessa odottaa vielä Amiga 4000 vuodelta 1994.

Lisäksi olen hakannut viime vuonna kaadettuja puita klapeiksi. Usean tunnin rehkimisen jälkeen olen saanut aikaiseksi pari heittokuutiota polttopuita, mutta pöllipinon nurkkaan on tullut vain pieni lovi. Tätä puuhaa riittää siis pitkälti talveen.

Alapihan viimeistely

Ihan alkuun hyviä uutisia. Viime kerralla mainitsemani tieongelma on poissa päiväjärjestyksessä. Jatkoimme keskustelua naapurimme kanssa ja paljastui, että molemmat olimme ymmärtäneet yhteisen sopimuksen eri tavoilla. Pääsimme sitten nopeasti sopuun ja tie on nyt katkaistu.

Samassa yhteydessä nopeutimme alalaidan pihan viimeistelyä. Kaivuri operoi viimeiset silaukset paikoilleen ja pystyimme kylvämään sinne nurmikon viime viikonloppuna. Se itää jo hennosti.

Nurmikon vieressä on merkitty alue myös tulevalle vajalle. Se rakennetaan Puuteos Nurmen pajalla ja tuodaan aikanaan nosturilla paikoilleen. Vajan eteen tulee vielä metrin levyinen terassi käyttömukavuuden ja ulkonäön parantamiseksi.

Työmaalla on muuten ollut hiljaista, ainoastaan alalaidan terassi on edennyt melko valmiiksi. Portaat saunalta uupuvat, mutta ne syntynevät muutamassa päivässä, kun runko on jo tehty.

Hiekkarantamme on syöpynyt hieman järveen ja nyt meillä on – ainakin hetken aikaa – hieno hiekkaranta laiturimme molemmin puolin. Järvi luultavasti vie nuo hiekat mennessään. Tästä syystä aloitin kiveämään vesirajaa, jotta aallot iskisivät kiviin hiekan sijaan. Muutaman metrin sain poikien kanssa tunnissa tehtyä. Samoin kuljetimme kuorikatetta hiekan yläpuolelle sitomaan sadevesiä.

Tontin ylälaidassa peitimme rinteen kuorikatteella, samoin eroosion estämiseksi. Sinne tullaan istuttamaan pensaita ja muita kasveja, mutta juuri nyt taimia saa huonosti puutarhamyymälöistä ja asiaan pitää palata keväällä.

Otin vielä kuvia sisätiloista. Tajusin, että toukokuun jälkeen ei ole tullut otettua kuvia sisältä, vaikka olemme täällä asuneet melko aktiivisesti.

Lopuksi vielä hieman draaman kaarta. Viikko tiesovun jälkeen tontiltamme katosi vene. Olin jo ottamassa yhteyttä kalastuksenvalvojaan ja poliisiin asiasta, kunnes rakennusmiehemme löysivät lapun tontilta. Omaksemme olettamamme vene saattaakin olla lähistöllä sijaitsevan mökin omistavan perikunnan omaisuutta.

Tilanteessa kummastuttaa kuitenkin pari asiaa. Ensiksi meihin ei oltu missään yhteydessä ennen veneen hakua ja toisekseen vene on kuulemma ollut tontilla ainakin viisitoista vuotta. Sekä minä että naapurimme luulimme sen kuuluneen meille tontin myyneelle perikunnalle, joten pidimme sitä omanamme. Asiaa pitää perata.