Vettä tulee taas

Putkimies ja sähköasentaja kävivät huvilalla parisen viikkoa sitten ja vika selvisi. Putki ei ollut jäässä, mutta porakaivo oli. Lisäksi porakaivon ja putken lämmitysvastukset olivat molemmat saman sulakkeen takana. Nyt molemmilla on oma sulake, jolloin ei pitäisi tulla ongelmaa sulakkeiden palamisesta.

Olen nyt ensimmäistä kertaa huvilalla yötä tänä vuonna. Pienen tarkistuskierroksen ehdin iltapäivällä tehdä. Kasvit näyttävät selvinneen varsin hyvin talvesta ja runkoja eivät ole kanit käyneet syömässä. Osa puskista oli kylläkin järsitty melko pieniksi, joten säiden lämmetessä nähdään selviävätkö kaikki elossa. Onneksi isoimmat pensaat näyttävät olevan kunnossa.

Rantasaunalla lämpötilanvaihtelut olivat pullauttaneet yhden sisäseinän laudat irti. Pitää laittaa kuva urakoitsijalle ja selvittää korjauskuviot.

Olemme samalla edistäneet saunan viimeistelyä, kysyneet ja saaneet tarjouksia puuttuvista asioista. Kun sain konferenssin ja lomat alta pois, olen ehtinyt paneutumaan mukavasti näihin asioihin kuluvalla viikolla. Samoin kalustusasiat ovat edenneet, joten tehtävälista supistuu juuri nyt mukavaa vauhtia.

Putki jäässä

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli tarkoituksena mennä huvilalle. Olin juuri saanut vedettyä ison ngVikingsin – ison Angular-konferenssin – järjestelyt maaliin ja oli tarkoitus laiskotella viikonloppu mökillä.

Hommat eivät valitettavasti menneet ihan putkeen, kuten otsikosta voi jo arvata. Lähdin Niilon kanssa lauantaina lounaan jälkeen Lohjalle ja kävimme ruokakaupan lisäksi hakemassa K-Raudasta porakoneen. Olin ostanut porakoneen jo tammikuussa, mutta epähuomiossa otin tyhjän salkun – eli laite jäi hyllyyn. Onneksi kertomustani uskottiin ja porakone odotti työvälineosaston palvelutiskillä nimellä.

Pääsimme huvilalle ja laitoimme ruoat kylmään. Puuhastelimme kaikenlaista pientä pari kolme tuntia. Sitten tuli aika laittaa ruokaa ja samalla paljastui, että hanasta ei tule vettä. Pumppu on päällä, mutta paineita ei ole lainkaan.

Nopeasti selvisi, että porakaivosta huvilalle tuleva putki on jäätynyt kovien pakkasten aikana. Jostakin syystä putkessa oleva sähkövastus ei ollut päällä. Naksautin sen heti vian tajuttuani päälle ja sitten ryhdyttiin odottelemaan. Muu perhe jäi Espooseen odottelemaan lupaa saapua paikalle.

Muutamassa tunnissa ei tapahtunut mitään ja lopulta sähkövastuksen kontrolliyksikkö napsautti sulakkeen pois päältä. Laitoin sulakkeen taas päälle ja laite uudestaan päälle. Sulake paloi taas muutaman sekunnin sisään. Seuraavalla kerralla kokeiltaessa laite ei enää käynnistynytkään, joten päätimme suorittaa taktisen vetäytymisen.

Ostokset, tavarat ja poika kyytiin. Hieman sapetti matkalla kotiin, mutta toisaalta tämä saattoi olla hyväkin ratkaisu – sairastuin nimittäin illalla influenssaan ja olin pedissä neljä päivää. Olisi ollut ikävää ensiksi olla kipeänä huvilalla ja sitten vielä ajaa kuumeisena kotiin.

Lopulta tervehdyttyäni otin yhteyttä putkimieheen, joka lupasi sähköasentajan kanssa käydä katsomassa asiaa paikan päällä. Hän oletti, että putki on kestänyt jäätymisen, mutta parempi toki varmistaa. Samassa yhteydessä sovin, että vaihdetaan vastus termostaattitoimintoiseksi. Tällöin vastus voi olla aina päällä ja sähköä kuluu vain tarvittaessa.

Tällä viikolla asiat toivon mukaan selviävät.

Samassa yhteydessä nytkäytin useampaa viimeistelyyn liittyvää asiaa eteenpäin. Puuseppämme Jukka käy mittailemassa saunan sisätilat ja tekee uuden tarjouksen. Ulkovalojen pollarit on valittu ja ajatus valotolpastakin on jo syntynyt. Saimme luvan laittaa puomin tielle. Ja löysimme vuoden etsiskelyn jälkeen molempia miellyttävät pyyhekoukut sekä huvilalle että saunalle.

Kun lumet sulavat ja saunan kaapistoasia etenee, pääsemme viimeistelemään saunan ja toivottavasti urakka alkaisi olla lopuillaan jo alkukesästä.

Ajatukset kohti sisäpuolta

Viimeisen kuukauden aikana projektin fokus on siirtynyt kohti huvilan sisäpuolta. Rakennuttajamme Petri järjesti tarjouskilpailun sisäpuolen urakasta ja päädyimme jatkamaan hyvin sujunutta yhteistyötä Arttelipuun ja Ramin kanssa.

Samoin on sovittu urakat maalämpökaivosta ja lämmitysjärjestelmästä sekä porakaivosta.

Huvilan ulkopuoli alkaa käsittääksemme olla melko valmis, mutta emme ole syyskiireiden takia ehtineet käydä paikan päälle – joten kuvia ei ole nyt näyttää.

Olemme sisustussuunnittelijamme Kristiinan kanssa lyöneet lukkoon materiaalit sisäpuolelle jo suurelta osin. Samoin sähkösuunnitelma viimeistellään tällä viikolla ja sitten alkaa asennus.

Pihasuunnitelman olemme saaneet niin ikään katselmoitavaksi. Kun se on kunnossa, voidaan tehdä maansiirtotyöt tontin ylälaidalla. Alapuoli jää ensi kesään, samassa yhteydessä puretaan vanha mökki ja rakennetaan sauna sen tilalle.

Omaa osallistumistamme on hidastanut sekä matkustelu että sitkeä syysflunssa, joka on vienyt energiat melko vähiin.

Kaivon kunnostus

Tämä kesä on ollut ainakin toistaiseksi melko hiljainen huvilarintamalla. Arkkitehtimme ovat valmistelleet rakennuslupaan liittyviä kuvia ja olemme muiden kiireiden vuoksi ehtineet käydä tontillamme vasta kaksi kertaa tämän vuoden puolella.

Asiat ovat kuitenkin edistyneet. Vesihuolto Eerola kävi kunnostamassa kaivomme. Kaivo pestiin, renkaat tiivistettiin, pohjahiekka vaihdettiin ja kansi korvattiin uudella, lapsiturvallisemmalla versiolla.

Kunnostus hoitui muutamassa päivässä tilauksesta ja kaikki oli kuten pitikin. Kaivo kloorattiin, koska sinne pääsi aiemmin pintavettä ja ötököitä. Tästä syystä vettä ei saanut käyttää, vaan pumppasimme sitä parina päivänä ulos kaivosta. Samalla tuli ostettua halvahko uppopumppu Hong Kongista, käsipelillä kaivoa olisi tyhjentänyt tunteja.

Seuraavalla kerralla nähdään, miltä vesi näyttää kaivossa, ja samalla otetaan vesinäyte Eerolan laboratorioon analysoitavaksi.

Ruokojen niittoaika on taas käsillä. Niitin kolmisen varttia ja sain melkein kaikki viime vuonna raivatulle alueelle kasvaneet kortteet katkottua. Niittämättömät alueet puskevat vartta voimalla, ero on merkittävä. Tänä vuonna täytyy taas yrittää laajentaa niittoaluetta, muutamassa vuodessa kortteesta voisi päästä eroon.

Edistystä usealla rintamalla

Huvilaprojektin eteneminen kiihtyy ja olemme toukokuun loppupuolella ottaneet askeleita useissa suunnissa.

Tulevana perjantaina kaivo puhdistetaan, huolletaan ja tiivistetään. Itse en halunnut lähteä sinne killumaan, joten Vesihuolto Eerola hoitaa homman.

Tiehakemuksemme on käsitelty Maanmittauslaitoksella ja sieltä on meille osoitettu henkilö hoitamaan varsinaisen toimituksen. Vielä en ole saanut luvattua yhteydenottoa, joten kohta pitää soitella.

Kävin vielä katsomassa laituria Virossa, Tallinnan kupeessa sijaitsevalla Tormitehnikan pienellä laituritehtaalla. Uutta tarjousta odotellaan lehtipuisesta laiturista, nälkä kasvoi hieman syödessä.

Lisäksi arkkitehtimme on valmistellut piirustukset rakennuslupaa varten ja nyt odotamme vielä LVI-suunnittelijan ratkaisua jätevesiin. Tämän jälkeen voimme jättää rakennuslupahakemuksen ja ryhtyä odottamaan kunnan rattaiden pyörimistä.

Kaivon kunnostus, aikalisä

Saimme Eerola-yhtiöiltä tarjouksen kaivon kunnostuksesta ja sopivasta pumpusta. Hinta oli kuitenkin sen verran kova, että tässä vaiheessa päätimme ottaa aikalisän ja selvittää ensiksi uuden mökin aikataulun.

Lähiaikoina otan yhteyttä ajattelemaamme arkkitehtiin.

Kaivon kunnostus, hiiret ja puupino

Kävin tänään syksyisessä kelissä mökillä. Olin sovinut tapaamisen Vesihuolto Eerolan asiantuntijan kanssa. Tarkoituksena on kunnostaa kaivo poistamalla pohjaliete, saumaamalla renkaiden saumat uudestaan ja lopuksi asentamalla sähköpumppu. Käynti oli erittäin mutkaton ja selkeä, tarjouksen pitäisi tulla erikseen postissa. Kaikkiin kysymyksiini löytyi vastaus, tältä pohjalta Eerola vaikuttaa hyvältä firmalta.

Samassa yhteydessä vein mökkiin muutaman myrkkyrasian hiirille. Olin nähnyt siimahäntiä pari kertaa portaiden alla olevassa halkovarastossa, jossa niillä lienee pesä. Ostin ”hiiribaarit” Lohjan K-Raudasta ja asettelin ne mahdollisille kulkureiteille. Myrkky on sellaista mallia, että hiiri tuntee kasvavaa tarvetta juoda ja etsiytyy kuolemaan veden ääreen. Eli raatojen ei pitäisi haista mökin rakenteissa.

Hieno puupinomme vajan takana oli kaatunut. Vika lienee pinoajissa eli lähinnä allekirjoittaneessa. Vietin urheilullisen parikymmentä minuuttia vajan takana ja pino oli kuin uusi. Hieman seuraava vierailu tosin jännittää, aika nopeasti puut nakkelin takaisin pinoon.

Vielä veden juomakelpoisuudesta

Länsi-Uudenmaan Vesi- ja Ympäristö ry:stä tuli lopullinen raportti kaivosta. Kaikki muut arvot olivat kunnossa, mutta kaivossa on liikaa rautaa ja humusta. Molemmat samentavat vettä ja tekevät siitä ikävän makuista.

Raportin pohjalta lähdin selvittämään pumppuasiaa. Alkuperäisenä ideana oli hankkia pumppuun raportin mukaiset suotimet ja hoitaa ongelma kuntoon tekniikalla. Ensimmäinen soittamani vesijohtoliike valeli jonkun verran kylmää vettä ideallamme. Mitään tarkkoja suodinsuosituksia ei heiltä saanut, vaan olisi pitänyt keskustella asiasta maahantuojan kanssa. Kaivo kannattaisi myös kunnostaa. Kaikki oli taas jotenkin vaikeaa (vastaavalla tavalla kuten yleensä rautakaupassa), joten lupailin ympäripyöreästi palata asiaan, kunhan olen pessyt kaivon.

Googletin lisää kaivofirmoja Lohjan alueelta. Yksi kaivoja putsaava firma löytyikin, mutta he kertoivat olevansa ns. toisessa päässä veden elinkaarta eli putsaavat vain jätekaivoja. Heiltä tuli kuitenkin erittäin hyvä vihje, Espoossa toimiva Eerola-yhtiöt.

Soitto sinne sytytti taas valon tunnelin päähän. Heiltä löytyy palvelu, jossa kaivo putsataan ja tiivistetään. Samassa yhteydessä he asentavat halutunlaisen pumpun tarvittavine suotimineen. Hintakin palvelulle jäi ainakin ensimmäisen puhelun jälkeen reiluun viiteensataan euroon ja pumppu siihen päälle. Olen nyt varovaisen optimistinen, koska heiltä saa lisäksi ilmaisen asiantuntija-arvion.

Yritän seuraavaksi tavoitella tätä asiantuntijaa, jotta saisin käyntiajan sovittua. Hän on ensi viikon lomalla, mutta minulla on suora numero ja aion pirauttaa pari kertaa. Katsotaan, saanko kiinni vai meneekö pitkälle. Parin viikon päästä on viikon ulkomaankeikka töiden puolesta, joten homma pitäisi hoitaa heti lomien jälkeen tai sitten se heittää syyskuun alkuun.

Ensimmäinen viikonloppu

Vietimme ensimmäisen viikonlopun uusvanhalla mökillämme. Ohjelmassa oli raivausta sisällä ja ulkona, molempina päivinä paiskottiin noin normaalin työpäivän verran. Mökkiä ei saatu vielä aivan yövyttävään tai saunottavaan kuntoon — lähellä kuitenkin ollaan ja asiaan palataan ensi viikonloppuna.

Tyhjensimme mökin sisältä kaikesta ylimääräisestä. Kannoin tavaraa puoli päivää ulos mökistä odottamaan roskalavaa, jonka myyjät lupasivat järjestää. Ensi viikonloppuna paikalle tuleekin traktorin peräkärry, joka luvattiin tyhjentää niin useasti kuin on tarvetta.

Sanna siivosi mökin sisältä ja minä raivasin pusikkoa ulkona. Pääsin käyttämään sekä viikatetta että vesuria, olo oli varsin nostalginen — käyttelin näitä enemmän teininä vanhempieni mökillä. Tontilla on paljon puuta, se on kasvamassa umpeen haapaa, leppää ja pihlajaa. Moottorisahaa pitää näyttää lähitulevaisuudessa. Uuden kirveeni löin kertaalleen kiveen, terän ylälaidassa on parin sentin lommo. Tämä harmitti melkein koko lauantain.

Mökki oli odotettua paremmassa siivossa, edellinen omistaja vaikuttaa olleen siisti asuja. Jääkaappi lähti käyntiin ja kylmeni, kaapeista löytyi kokonainen setti astioita. Kalusteetkin ovat hyvässä kunnossa lukuunottamatta yhtä laveria, joka oli hapertunut ja piti purkaa ennen kantamista ulos. Suuren osan kalusteista säästämme, mutta kaikki tekstiilit, patjat ja vuodevaatteet pitää hävittää.

Pari pulmakulmaakin löytyi. Puucee on vajassa, jonka yksi kulma on repsahtanut tolpan antaessa periksi. Vessassa käynti ei ole kovin miellyttävää, kun pitää koko ajan pelätä talon romahtavan rinnettä alas ja järveen. Sovin isäni kanssa, että nostamme sen kahteen pekkaan tulevina viikkoina suoraan ja teemme uudet tolpat. Sitä ennen vessan kaltevuutta täytyy vain sietää.

Laituri on toinen ongelma. Se on osittain lahonnut ja varsin epämiellyttävän näköinen. Ehkä siitä saa vielä toimivan, pitää tutustua asiaan tarkemmin. Myyjät kertoivat ponttoonien olevan ehjiä, joten jonkunlaista toivoa on.

Kaivon vedenlaadusta ei ole kenelläkään mitään tietoa. Jos sinne pääsee pintavettä, se voi olla juomakelvotonta. Väriltään se on kellertävää, joten suhtaudumme siihen terveellä epäluulolla. Lohjalta löytyy lähin vesilaboratorio, jonne pitää jossakin välissä kiikuttaa vesinäyte.

Yksi selkeä pettymyskin mahtui joukkoon. Tietoteknisellä alalla työni on pitkälti Internet-vetoista ja haluan saada hyvän yhteyden myös mökillä, jospa siellä vaikka voisi joskus tehdä etätöitä luonnon helmasta. Elisan liittymäni antoi nopeudeksi kaksi kilotavua sekunnissa, millä ei surffata verkossa tai edes lueta sähköposteja. Pitää miettiä ratkaisua tähän, suunta-antenni mokkulassa voisi auttaa — nyt kokeilin yhteyttä pelkästään kännykällä.