Kohti syksyä

Rakennustoiminta on ollut pari viimeistä kuukautta hiljaisemmassa vaiheessa. Puuteos Nurmi on saanut terassit ja portaat valmiiksi rannassa pieniä viimeistelyjä lukuun ottamatta. Vajaa on tehty heidän pajallaan ja sen pitäisi ilmestyä tontilla ensi torstaina.

Muuten olemme tehneet töitä omin voimin. Viime kuussa kylvetty nurmikko on kasvanut hyvin ja sitä on pitänyt niittääkin jo pari kertaa. Ostimme tätä varten Fiskarsin työnnettävän ruohonleikkurin, joka on varsin sopiva peli tuon kokoiselle nurmikolle.

Kivesimme rannassa hiekkarannan ja järven välisen kaistaleen. Eroosio siirsi vaivalla rantaan tuotua hiekkaa järveen ja sieltä edelleen pois tontiltamme. Ladoin tontilta löytyneitä pikkukiviä hiekkarannan laitaan ja laiturin viereen rakensin vanhoista rantapolun kivistä rappuset. Pari rappua pitää vielä nostaa paikoilleen, niin sitten ollaan oikeassa korossa. Kivet ovat jo hiekalla, mutta niiden nosteluun tarvitaan pari henkeä.

Kuten kuvasta näkyy, Lohjanjärven vesi on harvinaisen matalalla. Kun aloitin kiveämisen kuvan vasemmasta laidasta, alimmat kivet olivat vedenrajassa. Ja silloinkin vesi oli jo matalalla. Toivottavasti vesi nousee talven aikana, ettei tarvitse kiveystä siirtää.

Huvilalla viritin vanhan Amiga 500:n käyttöön. Se on ollut varastossa reilu 20 vuotta, mutta lähti käyntiin ensikokeilulla. Valitettavasti peliohjaimia ei ole, joten pojat ovat pelanneet lähinnä Lemmingsiä – sitä kun voi pelata hiirellä. Nyt etsiskelen vanhaa kovalevyäni ja muita tarvikkeita, että saadaan systeemi samaan iskuun kuin aikoinaan. Vaatehuoneessa odottaa vielä Amiga 4000 vuodelta 1994.

Lisäksi olen hakannut viime vuonna kaadettuja puita klapeiksi. Usean tunnin rehkimisen jälkeen olen saanut aikaiseksi pari heittokuutiota polttopuita, mutta pöllipinon nurkkaan on tullut vain pieni lovi. Tätä puuhaa riittää siis pitkälti talveen.

Asiat etenevät nopeasti

Nyt projektissa on päällä kiihkeä vaihe. Useita sisäpuolen suunnitelmia on viimeistelty, jotta sisätyöt pääsisivät kunnolla käyntiin. Tämä on tarkoittanut paljon päätöksiä minulle ja Sannalle sekä reagointia eteen tulleisiin asioihin.

Sähkösuunnitelman viimeistelyn yhteydessä tuli tarve saada kaiutinkuviot selville ja onneksi suunnittelijamme Ari tiesi hyvän firman (4Business – joka nimestään huolimatta tekee myös yksityiskohteita) ja saimme laadukkaan kaiutin- ja vahvistinratkaisun sovittua muutamassa päivässä.

Kävin työmaalle pitkästä aikaa ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Työt olivat edenneet sekä maastossa että huvilalla. Tontin yläpuolen lopullinen muoto alkaa hahmottua. Loppujen puiden kaataminen on auttanut myös. Itse huvilakin on terassin rakentamisen myötä saanut viimeisen rakenteellisen silauksen. Yksityiskohtia toki uupuu paljon, mutta näyttää todelta hyvältä.

Lämpökaivo on porattu ja tällä viikolla huvila saadaan mahdollisesti jo kiinni maalämpöön. Sovin naapurin kanssa ilmassa roikkuvan sähköjohdon upottamisesta maahan, näin saadaan se näköalaa ja töitä häiritsemästä.

Päivä sattui olemaan aurinkoinen – kuten moni muukin päivä tämän vuoden kummallisessa lokakuussa – ja tyyni, joten tunnelma oli idyllinen. Toivottavasti se välittyy myös kuvissa.

Ulkoverhoilu etenee ja liukuovet paikoillaan

Työt jatkuvat huvilallamme ja Arttelipuun miehet ovat olleet kiireisiä. Kävimme viime viikolla hieman puuhailemassa tontilla – tästä alempana – ja saimme ihastella huvilaamme vuorattuna.

Kuten kuvista näkee, ulkomuoto ja tyyli alkavat pikkuhiljaa paljastua. Vaikka itse sanonkin, niin näyttää hyvältä ja juuri siltä, mitä Plusarkkitehtien Janin kanssa lähdettiin tekemään.

Vuorauksen lisäksi liukuovet oli nostettu paikoilleen. Terassi rakennetaan vielä ikkunoiden eteen ja sitten näkymät alkavat olla lopullisella tasollaan.

Olemme edenneet myös muilla rintamilla. Taloon tulee maalämmön mukana jäähdytys ja sitä on sovitettu olemassa olevien rakenteiden sekaan. Samoin sisustus- ja puutarhasuunnitelmat ovat edenneet. Kun ne saadaan lyötyä lukkoon, haemme tarjoukset huvilan viimeistelystä ja jatkamme töitä.

Merkitsimme joku aika sitten kaadettavia puita tontilta ja ne kaadetaan pian maatöiden tieltä. Sen jälkeen puuston pitäisi olla jo melko lähellä lopullista muotoaan – puutarhasuunnitelmassa tulee varmaan lisää istutuksia näkösuojiksi rajoille.

Ja lopuksi muutama sana viikonlopun hommista. Olin omasta mielestäni kaukaa viisaana hakannut halkoja jänisverkkorullasta tehtyihin kehikkoihin, pois rakentamisen tieltä. Paljastui, että olin tehnyt kehikot suoraan jätevesilaitteiden kohdalle.

Vietimme sitten perheen kanssa reilun viisi tuntia yhteistä laatuaikaa ja siirsimme kottikärryllä muutaman heittokuution klapeja, suuren määrän halkomattomia pöllejä ja jonkun verran rankoja toiseen paikkaan. Jäljelle jäi vielä rankoja ja muutama pölli, jotka täytyy käydä siirtämässä lähipäivinä.

Nyt kysyin naapurilta luvan laittaa ne hänen mailleen, jolloin niiden ei pitäisi olla rakentamisen tiellä. Toki ne pitää sieltä pois tuoda, mutta toivottavasti suoraan puuvajaan.

Kunnon kohottamisen kannalta homma oli hyvä, samoin siinä päivettyi kivasti. Muuten olisi voinut olla tekemättäkin, mutta aina ei ole vaihtoehtoja.

Isojen puiden kaatoa ja lomailua

Tasan kaksi viikkoa sitten isäni ja setäni kaatoivat, karsivat ja pölkyttivät kaikki suuret puut tulevan huvilan paikalta. Tämä blogikirjoitus viivästyi, kun urakan jälkeen olin aika lailla poikki ja sitten vietimme viikon Sloveniassa. Nyt olemme taas mökillämme, nauttimassa Suomen suvesta – lämpömittarissa on melkein 30 astetta ja järvivesi on juuri sopivaa pulikoimiseen.

Puusavotassa kaadettiin 14 isoa puuta, suurin osa kuusia ja kolme-neljä koivua. Lisäksi pienempiä puita kaatui useita ja tontti avartui merkittävästi. Samalla saimme viimeisen käytännön esteen töiden aloittamisesta raivattua tieltämme. Nyt on enää suunnittelutöitä ja hallinnollisia kuvioita aloittamisen edessä.

Setäni Aulis on pitkän linjan metsätyömies monien muiden taitojensa ohella ja sen huomasi tehokkuudesta. Saavuimme tontille keskiviikkona ennen kolmea ja viiden nurkilla kaikki isot puut olivat nurin. Kaatuneina täsmälleen siihen suuntaan kuin haluttiinkin. Tyyni sää ja hydraulinen työntövarsi auttoivat kummasti.

Torstai menikin melkein kokonaan puiden karsimiseen ja pöllittämiseen. Kaksi moottorisahaa lauloivat jo ennen aamuseitsemää ja työ oli tehty noin kahdelta. Tuloksena on viisi isoa pöllikasaa, jotka odottavat halkomistaan ja pinoamistaan.

Saman viikon sunnuntaina kävimme Fiskarsissa ostamassa kaikkein suurimman halkaisukirveen ja erillisen halkaisukiilan. Niillä olen kopsutellut parikymmentä pölliä halki – polttopuita on tullut niistä jo reilu puolikas kuutiota. Kun pöllejä on satoja, niin polttopuista ei tule lähitulevaisuudessa pulaa.


Ostimme paikallisesta K-Raudasta myyräverkkoa, josta rakensimme häkin puille. Kolme neljästä tekemästäni pinosta on kaatunut vuosien aikana, joten nyt kokeilemme toista keinoa puiden kuivaamiseen. Ainakin tähän asti verkkohäkki on toiminut loistavasti.

Huomenna meille pitäisi saapua lehtikuusinen laituri Virosta. Hieman jännittää, kun tarkkaa aikaa ei ole saatu vielä sovittua.

Kesäkauden avaus

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökillämme. Talvi ei ollut juurikaan tehnyt tuhojaan, mitä nyt yksi halkopino oli romahtanut.

Ohjelmassa oli kevyt kevätsiivous: mökin ja saunan putsaus, vessan tyhjennys ja halkojen latominen uuteen pinoon. Työn jälkeen rentouduimme saunassa ja paistamalla makkaraa ja nakkeja grillissä. Pojat kävivät uimassa ja Seelakin kasteli hieman jalkojaan. Laiturin puute hankaloittaa uintitoimia, joten sille pitää tehdä jotakin pikaisesti.


En selkeästi osaa pinota puita kunnolla rinnetontille, koska joka kevät olen yhden pinon pinonnut uudestaan. Viime vuoden lopulla tehty pino on tosin edelleen pystyssä — tein sen pohjat vatupassin kanssa…

Hiljainen heinäkuu

Heinäkuussa huvilaprojektimme on edennyt kovin hiljaisella vauhdilla ja hyvä niin. Olemme keskittyneet lomailuun sekä mökillämme että muualla.

Lomailun yhteydessä olemme puuhastelleet hieman tontilla, siirtäneet pöllejä paikasta toiseen tulevien rakennustöiden tieltä, halkoneet ne ja pinonneet halot. Samalla olen Sannan ja isäni avustuksella raivannut suuren osan järvestä vapaaksi kortteesta. Pari saareketta, yksi pieni ja toinen isompi, odottaa vielä kaatajaansa. Toivottavasti kelit pysyisivät lämpiminä…

Ostin pokasahan

Mökkirintamalta ei mitään uutta, joten piristin itseäni ostamalla pokasahan Lahden Kärkkäiseltä. Teininä vihasin tuota värkkiä ja nyt yllätin itseni ensiksi ostamalla sen ja toisekseen haluamalla käyttää sitä kesällä.

Työntäyteinen päivä

Vietimme yhden mökkipäivän kolmeen pekkaan. Vanhempi poika on isovanhempien hoteissa vielä yhden yön, joten olemme nyt hieman kutistunut perhe. Tästä on se hyöty, että mökillä ei ole tarvinnut toimia erotuomarina poikien nujakoissa, vaan on voinut keskittyä tekemään hommia ja oleilemaan.

Sannan järjestäessä mökkiä sisältä ruuvasin vajaan ristikkäistuet. Isä ehti jo hoputtaa tästä asiasta ja minuakin hieman huoletti vajan pysyminen tolpillaan. Onneksi tänä aikana ei ole ollut isompia myrskyjä.

Vajan alta löytyi mukavasti puita tukia varten. Ruuvasin ne mahdollisuuksien mukaan tolppien sisäpinnalle. Vajan etupuolen tuet piti ruuvata paikoilleen vajan alta. Olin yllättynyt, kuinka ketterästi pääsin kulkemaan noin puolen metrin korkuisessa tilassa enkä saanut yhtään naarmua.

Vajan alaosa on edelleen irvokkaan näköinen ja sitä varten pitää hankkia jotakin näkösuojaa. Asia ei kuitenkaan ole — ainakaan vielä — kiireellinen, joten sen ehtii myöhemminkin.

Hommassa tuli nälkä, joten saimme testattua uuden Verkkokauppa.com:sta ostetun grillimme. Grilli on mainospuheiden mukaan kannettava, mutta pidän niitä vahvasti liioiteltuina. Grilli painaa nimittäin yksitoista kiloa, eli saman verran kuin telamiina. Se on myös yhtä kätevä kantaa, joten kovinkaan pitkälle en sitä jaksaisi raahata. Ehkä ensi keväänä vien sen Kaivopuistoon vappuna.

Grilli on hyvä. Siinä on yllättävän iso paistopinta ja possun sisäfile paistui siinä oikein kauniisti. Ensi kerralla tosin öljyän parilan, nyt possusta jäi paloja grilliin… Grillasin samalla kesäkurpitsaa ja maissia. Tuli erittäin hyvää. Siinä grillatessa oli aikaa huoahtaa ja katsella järvellä. Oli hyvä olla, elämä tuntui olevan järjestyksessä ja rauha maassa. Juuri tästä syystä mökkitontti tuli hankittua.

Ruoan jälkeen kaulasin haapoja. Termi ei ollut tuttu minullekaan muutama viikko sitten, mutta naapurissa mökkeilevä metsänhoitaja kertoi sen olevan itse asiassa virallinen tapa kaataa haapa ilman vesoja. Toimitaan seuraavasti: kaadettavasta haavasta kuoritaan pinta pois vajaan puolen metrin matkalta koko puun ympäriltä. Puu kuolee seuraavan vuoden aikana pystyyn ja imee samalla juuriston kuivaksi. Jos haapa kaadetaan tuoreena, se vesoo pitkään juuristaan. Nyt vesoja ei pitäisi tulla.

Kaulaamista jaksoin noin puoli tuntia ja sitten piti lopettaa käsien väsymisen takia. Haapoja on edelleen, jatkan vesurointia seuraavalla kerralla.

Saunan lämmitessä oli hyvä hakata pöllejä klapeiksi ja aloittaa pino. Tontilta kaadetuista puista on syntyi iso kasa pöllejä ja ne pitää nakutella pieniksi ennen syksyn sateita. Omien puiden hakkaaminen olikin mukavaa hommaa. Kirves puri hienosti ja saimme pinonalun valmiiksi. Sitten saunottiin ensimmäistä kertaa uusien lauteiden päällä ja poikien uidessa leikkasin lisää kaislaa. Olin ostanut feikki-Crocsit tätä hommaa varten ja ne olivatkin tarpeen kortteiden seassa kahlatessa.

Kortteet ovat siementämässä, joten niitä riittää ensi vuodeksikin. Muutama korte oli jo noussut aiemmin niitetylle väylälle, mutta vedin nekin nurin. Rantaviivaa on jäljellä enää reilu 50 metriä, eli hommaa on tuleviksikin viikonlopuiksi.

Paluumatkalla kotiin vähän harmitti, että emme ottaneet yöpymiskamppeita mukaan. Mökille olisi ollut mukava jäädä.