Metsän raivausta ja halkoja

Vietimme vanhempieni kanssa mökillä työntäyteiset kolme päivää viime viikon alussa. Tehtävänä oli raivata tonttia, jotta voisimme aloittaa suunnittelun elokuussa.

Menin isän ja Aapon kanssa mökille jo sunnuntai-iltana suunnittelemaan töitä ja saunomaan. Maanantaina aamulla saha alkoi laulamaan heti aamupalan jälkeen ja kaadoimme puita rannasta lähtien mökin eteläpuolelta. Homma sujui aluksi kuin rasvattu, mutta sitten muutama puu jäi kiinni toistensa latvuksiin ja jouduimme tekemään melko ison työn saadaksemme ne irti. Tahti ymmärrettävästi hidastui.

Iltapäivään mennessä puut oli kaadettu rannalta mökille ja siirryimme tekemään klapeja. Tässä työssä menikin sitten koko ilta ja myös tiistaipäivä.

Tiistaina isä paikkasi mökin mukana tulleen veneen — siinä oli pieni halkeama, josta sadevesi pääsi ponttoonin sisään. Itse haloin klapeja melkein koko päivän isän sahatessa ja Sannan ja äidin pinotessa niitä. Haavat, pihlajat ja koivut halkesivat oikein nätisti, mutta kuusipöllejä sain piestä tosissani. Välityönä kaadoimme muutaman kuusen keittiön ikkunan takaa ja nyt luonnonvaloa riittää hellahommiin pitkälle iltaan.

Illalla puut olivat halottu ja koko kroppa oli kuin tulessa. Klapeja on noin 16 pinometriä eli viitisen mottia. Niillä lämmittää saunaa muutaman vuoden.

Pojat keräsivät kuusen oksia ja vuorasivat niillä aloittamaani laavutyylistä majaa. Vaikka majaan tehtiin toinenkin puoli, havuja jäi yli odottamaan syksyä ja risukasojen polttoa.

Keskiviikkona jatkoimme puiden kaatamista mökin takapuolelta. Nyt jätimme puut pilkkomatta ja keräsimme rangat kasoihin. Koivut saivat jäädä pystyyn, ne kun lahoavat helposti rankoina.

Tontti avartui kummasti ja jäljelle jäi muutamia vesurilla kaadettavia vesakoita. Appivanhemmilla olisi ylimääräinen raivaussahakin, mutta se on Taivalkoskella ja siksi tarttunen vesuriin viikonloppuna tai ensi viikon alussa.

Keskiviikon lopuksi isä asensi vajasta löydetyn ja Polvijärvellä huolletun perämoottorin veneeseen ja kävimme testaamassa värkin toimintaa. Pienten alkuhäslinkien jälkeen kone kävi hyvin ja antoi hyvän vauhdin. Tuli samalla nähtyä tontti myös järveltä käsin.

Täytyy nostaa hattua koneen korjaajalle. Jos olisin tiennyt, että Monarkien valmistus on lopetettu vuonna 1974, moottori olisi varmaan päätynyt jätteisiin. Varaosiakaan ei siihen enää saa, mutta uusi kaasuttajan kalvo oli tehty käsityönä asiaa varten ostetusta kumipalasta. Isä oli ostanut myös letkun, polttoainetankin ja liittimiä, joiden hinta jäi kysymättä. Asiaan pitää vielä palata.

Kommentoi