Isojen puiden kaatoa ja lomailua

Tasan kaksi viikkoa sitten isäni ja setäni kaatoivat, karsivat ja pölkyttivät kaikki suuret puut tulevan huvilan paikalta. Tämä blogikirjoitus viivästyi, kun urakan jälkeen olin aika lailla poikki ja sitten vietimme viikon Sloveniassa. Nyt olemme taas mökillämme, nauttimassa Suomen suvesta – lämpömittarissa on melkein 30 astetta ja järvivesi on juuri sopivaa pulikoimiseen.

Puusavotassa kaadettiin 14 isoa puuta, suurin osa kuusia ja kolme-neljä koivua. Lisäksi pienempiä puita kaatui useita ja tontti avartui merkittävästi. Samalla saimme viimeisen käytännön esteen töiden aloittamisesta raivattua tieltämme. Nyt on enää suunnittelutöitä ja hallinnollisia kuvioita aloittamisen edessä.

Setäni Aulis on pitkän linjan metsätyömies monien muiden taitojensa ohella ja sen huomasi tehokkuudesta. Saavuimme tontille keskiviikkona ennen kolmea ja viiden nurkilla kaikki isot puut olivat nurin. Kaatuneina täsmälleen siihen suuntaan kuin haluttiinkin. Tyyni sää ja hydraulinen työntövarsi auttoivat kummasti.

Torstai menikin melkein kokonaan puiden karsimiseen ja pöllittämiseen. Kaksi moottorisahaa lauloivat jo ennen aamuseitsemää ja työ oli tehty noin kahdelta. Tuloksena on viisi isoa pöllikasaa, jotka odottavat halkomistaan ja pinoamistaan.

Saman viikon sunnuntaina kävimme Fiskarsissa ostamassa kaikkein suurimman halkaisukirveen ja erillisen halkaisukiilan. Niillä olen kopsutellut parikymmentä pölliä halki – polttopuita on tullut niistä jo reilu puolikas kuutiota. Kun pöllejä on satoja, niin polttopuista ei tule lähitulevaisuudessa pulaa.


Ostimme paikallisesta K-Raudasta myyräverkkoa, josta rakensimme häkin puille. Kolme neljästä tekemästäni pinosta on kaatunut vuosien aikana, joten nyt kokeilemme toista keinoa puiden kuivaamiseen. Ainakin tähän asti verkkohäkki on toiminut loistavasti.

Huomenna meille pitäisi saapua lehtikuusinen laituri Virosta. Hieman jännittää, kun tarkkaa aikaa ei ole saatu vielä sovittua.

Tiepohja raivattu

Tieoikeudesta ei valitettu, joten järjestin isäni kanssa talkoot. Toissapäivänä menimme aamuvarhaisella tontille ja isä laittoi sahan laulamaan. Pari ensimmäistä tuntia tuntui, että homma ei juurikaan etene. Metsään ei tullut isoakaan lommoa, vaikka saha lauloi koko ajan. Mietimme jo molemmat, että kuinkahan monena päivänä saamme tulla metsätöihin.

Onneksi puusto harveni ja runkojen paksuus oheni alamäkeen mennessä ja homma alkoi etenemään. Kokosimme kaadetut rungot pinoihin maanomistajien otettavaksi ja merkitsimme tien keskilinjan tolpilla. Lopuksi vielä kuljin kolmen metrin seipään kanssa ja tarkistin, että raivasimme tiepohjaa riittävän leveältä.

Päivän kääntyessä iltaan isä kaatoi vielä puita tulevan parkkipaikan kohdalta. Yllättävää kyllä, saimme koko tielinjan raivattua kuudessa tunnissa.

Seuraavaksi lähden kyselemään tarjouksia tien tekemisestä, huvilan perustuksista ja muista kaivuutöistä tontilla.

Lupa tielle!

Saimme eilen kaikilta naapureiltamme luvan tien tekemiseen ja siihen liittyviin rasitteisiin. Erittäin hyvä juttu kaikin puolin, pääsemme käyttämään tonttia aivan eri tavalla kuin jos tie olisi pitänyt jättää nykyiseen paikkaansa.

Seuraavana askeleena on pitää virallinen tietoimitus. Tätä varten olin yhteydessä Maanmittauslaitoksen Lohjan konttoriin, mutta sieltä ei kukaan pystynyt ottamaan puheluani vastaan ja sitten alkoivat työpalaverit painaa päälle.

Tien varmistuminen antoi mahdollisuuden aloittaa suunnittelu toden teolla. Arkkitehdin kanssa on syytä pitää aloituspalaveri ja täsmentää tarpeitamme.

Muuten olemme viettäneet hiljaiseloa mökin suhteen. Vanhempani kävivät kuun alkupuolella, tarkoituksenamme oli raivata mökkitontti kokonaan yhtenä perjantaina ja lauantaina. Valitettavasti hyvä aie meni osittain mönkään, kun moottorisaha teki tenän ja sitä ei saatu omin voimin kuntoon.

Saimme onneksi kaikki oleelliset puut kaadettua ja pystymme arkkitehdin kanssa arvioimaan tontille tulevaa valoa ja sieltä avautuvia näkymiä aiempaa merkittävästi paremmin.

Sahaamisen sijaan merkitsimme tontin ylärajan maastoon ja se olikin pari metriä pohjoisempana kuin olin luullut. Rajapyykeiltä ei ole näköyhteyttä toisilleen, joten rinteessä tulee helposti käveltyä hieman alaspäin ja kuviteltu rajalinja notkahtaa. Karsimme isän kanssa puut ja saimme pitkillä riu’uilla merkittyä suoran linjan pyykiltä toiselle.

Hiljaiseloa

Elokuun alussa odotti paluu töihin ja yksi konferenssimatka. Samoin poikien jalkapallokausi käynnistyi taas ja olemme osallistuneet useaan nappulaturnaukseen.

Mökkirintamalla olemme viettäneet hiljaiseloa. Syyskuussa jatketaan raivausoperaatiota ja viedään tieasiaa eteenpäin.

Raivausta ja alustava tietoimitus

Vietimme viime viikonlopun mökillä lauantaista tiistaihin. Viikonlopun aikana siivosimme taasen tonttia. Poltimme pari risukasaa, joista tuli molemmista kunnon roihut. Pojat olivat innoissaan ja onhan iso tuli aina kiehtovan näköistä aikuisellekin.

Näin kaupunkilaisena ajattelin, että joku kuitenkin soittaa palokunnan paikalle — mutta kaiketi maalla ollaan totuttu leppoisampaan menoon ja saimme polttaa risumme keskenämme.

Jatkoin samalla tontin raivausta vesuri kädessä. Isä kaatoi melkein kaikki isot puut tontin alapäästä ja minulle jäi alle ranteen paksuiset lepikot. Niissä olikin yllättävästi työtä, kun puita kasvoi reilu kymmenen neliömetriä kohti. Vaikka Aapo auttoi risujen kantamisessa, sain vain yhden kolmesta keskeisimmästä pusikosta kaadettua kahdessa päivässä. Työ ei siis lopu kesken — varsinkin kun toinen raja on käytännössä kokonaan lepikkoa.

Vesurilla hakkaaminen käy nopeasti käsien päälle, joten välillä kävin vilvoittelemassa ja kaatamassa kortetta. Vesi oli edelleen sangen viileää, joten suurin osa töistä kävi kahluuhousut jalassa. Kertaalleen kävin ilman niitä saunan yhteydessä, mutta työteho oli alle puolet normaalista. Nyt vedet ovat Forecan mukaan lämmenneet, mutta emme ole tontilla luultavasti seuraavaan kahteen viikkoon.

Ruovikko on pienentynyt kolmeen erilliseen alueeseen, joista yksi on rannassa ja kaksi kauempana. Mahdollisesti saan kaikki ruo’ot niitettyä ennen syksyä, jos vain vesi pysyy lämpimänä.

Maanantaina vierailimme sateisessa Tammisaaressa. Tiistaina oli puolestaan mökin kannalta erittäin tärkeä päivä; puhuimme naapureiden kanssa uudesta tiestä. Merkitsimme tien maastoon ja keskustelimme oikeuksista ja rasitteista.

Tieasia eteni merkittävästi ja useasta kohdasta päästiin sopimukseen. Pari kohtaa on vielä osalla naapureista perheen sisäisessä pohdinnassa, mutta olen luottavaisilla mielin — tiistaiset keskustelut käytiin hyvässä ja rakentavassa hengessä.

Metsän raivausta ja halkoja

Vietimme vanhempieni kanssa mökillä työntäyteiset kolme päivää viime viikon alussa. Tehtävänä oli raivata tonttia, jotta voisimme aloittaa suunnittelun elokuussa.

Menin isän ja Aapon kanssa mökille jo sunnuntai-iltana suunnittelemaan töitä ja saunomaan. Maanantaina aamulla saha alkoi laulamaan heti aamupalan jälkeen ja kaadoimme puita rannasta lähtien mökin eteläpuolelta. Homma sujui aluksi kuin rasvattu, mutta sitten muutama puu jäi kiinni toistensa latvuksiin ja jouduimme tekemään melko ison työn saadaksemme ne irti. Tahti ymmärrettävästi hidastui.

Iltapäivään mennessä puut oli kaadettu rannalta mökille ja siirryimme tekemään klapeja. Tässä työssä menikin sitten koko ilta ja myös tiistaipäivä.

Tiistaina isä paikkasi mökin mukana tulleen veneen — siinä oli pieni halkeama, josta sadevesi pääsi ponttoonin sisään. Itse haloin klapeja melkein koko päivän isän sahatessa ja Sannan ja äidin pinotessa niitä. Haavat, pihlajat ja koivut halkesivat oikein nätisti, mutta kuusipöllejä sain piestä tosissani. Välityönä kaadoimme muutaman kuusen keittiön ikkunan takaa ja nyt luonnonvaloa riittää hellahommiin pitkälle iltaan.

Illalla puut olivat halottu ja koko kroppa oli kuin tulessa. Klapeja on noin 16 pinometriä eli viitisen mottia. Niillä lämmittää saunaa muutaman vuoden.

Pojat keräsivät kuusen oksia ja vuorasivat niillä aloittamaani laavutyylistä majaa. Vaikka majaan tehtiin toinenkin puoli, havuja jäi yli odottamaan syksyä ja risukasojen polttoa.

Keskiviikkona jatkoimme puiden kaatamista mökin takapuolelta. Nyt jätimme puut pilkkomatta ja keräsimme rangat kasoihin. Koivut saivat jäädä pystyyn, ne kun lahoavat helposti rankoina.

Tontti avartui kummasti ja jäljelle jäi muutamia vesurilla kaadettavia vesakoita. Appivanhemmilla olisi ylimääräinen raivaussahakin, mutta se on Taivalkoskella ja siksi tarttunen vesuriin viikonloppuna tai ensi viikon alussa.

Keskiviikon lopuksi isä asensi vajasta löydetyn ja Polvijärvellä huolletun perämoottorin veneeseen ja kävimme testaamassa värkin toimintaa. Pienten alkuhäslinkien jälkeen kone kävi hyvin ja antoi hyvän vauhdin. Tuli samalla nähtyä tontti myös järveltä käsin.

Täytyy nostaa hattua koneen korjaajalle. Jos olisin tiennyt, että Monarkien valmistus on lopetettu vuonna 1974, moottori olisi varmaan päätynyt jätteisiin. Varaosiakaan ei siihen enää saa, mutta uusi kaasuttajan kalvo oli tehty käsityönä asiaa varten ostetusta kumipalasta. Isä oli ostanut myös letkun, polttoainetankin ja liittimiä, joiden hinta jäi kysymättä. Asiaan pitää vielä palata.

Pieni savotanpoikanen ja mökki talvikuntoon

Huhkin eilen ja tänään isäni kanssa tontilla, raivasimme paljon roskapuuta joko rankakasoihin tai klapipinoihin.

Otin perjantain vapaata ja keskityimme koko päivän klapisavottaan. Matkalla mökille ostin Fiskarsin keskikokoisen halkaisukirveen. Erinomainen värkki, voin suositella varauksetta kaikille. Isommat pihlaja- ja koivupöllit olivat pienemmille kirveille isohko haaste, mutta tällä ne halkeavat kertakopsautuksella. Voimaa täytyy tosin säädellä, koska helposti kirves uppoaa voimalla vielä halkaisupölkkyyn ja meinaa halkaista senkin.

Isä käytteli moottorisahaa ja minä raivasin puita ja haloin klapeja. Perjantain aikana kaadoimme kaikki puut tontin itälaidalta ja järvimaisema avautui aivan erilaisena kuin aiemmin.

Ennen poislähtöämme kannoimme mökistä tavaraa autoon Sannan ohjeiden mukaan.

Tänään kävimme aamulla jääkiekkoharjoituksissa poikien ja isovanhempien kanssa. Varhaisen lounaan jälkeen lähdimme taas mökille. Ohjelmassa oli lisää puiden kaatoa ja nyt myös roskien polttoa. Olin kerännyt kaikkea ylimääräistä roinaa pitkin kesää vajan taakse isoon kekoon.

Vajasta löytyi entisen omistajan jäljiltä perämoottorin polttoainesäiliö, jossa oli vielä bensaa jäljellä. Kaadoimme sitä risujen sekaan ja yritin sytyttää kasaa. Tulitikkuja tuhraantui monia, ne sammuivat tippuessaan bensalla kasteltujen risujen sekaan. Lopulta meinasin polttaa kulmakarvani, kun sain yhden palavan tikun bensahuurujen sekaan.

Bensaa piti heittää muutama kerta liekkeihin, jotta puu syttyi kunnolla. Lisäsin tuleen eilen kaadetun kuusen havuja, jotka paloivatkin iloisesti. Lopulta kuumuutta oli tarpeeksi ja tuore puu syttyi tuleen.

Pian sytytyksen jälkeen Sanna tuli poikien ja äitini kanssa paikalle. Pojille kokko oli suuri ihmetys ja onneksi he osasivat luonnostaan pysyä kauempana. Kannoimme kaadettujen puiden karsittuja oksia tuleen koko perhe ja samalla kaadoimme muutamia hajapuita sieltä täältä.

Iltapäivällä vanhempani jatkoivat matkaansa siskoni luokse ja me jäimme valvomaan tulta. Siirtelin kasan reunoja talikolla hiilloksen päälle ja haloin välillä koivuklapeja — ne kuulemma lahoavat nopeasti, jos niitä ei halkaise. Klapeja olikin yllättävän paljon ja niitä sai hakata tosissaan. Sanna tyhjensi mökin lopusta tavarasta ja kannoin tavarat autoon. Muistimme laskea vedet kiukaan vesisäiliöstä ja saunan saavin vedellä sammutimme kytevän hiilloksen. Alkava tihkusade hoiti loput ja uskalsimme lähteä matkaan.