Järvi vapaa kortteesta

Saimme lopultakin koko rantakaistaleemme niitettyä kortteesta. Näkymät avartuivat kummasti.

Valitettavasti korte kasvaa takaisin ja jo niitettyjä alueita on saanut niittää uudestaan viikko toisensa jälkeen. Onneksi niittäminen on helpompaa, kun kortteen varsi on kovin ohut ja niitä ei kasva enää aivan yhtä tiheässä kuin aiemmin.


Muutaman vuoden ahkeran niittämisen jälkeen kortteen juuren pitäisi kuolla ja näin on nähtävästi tapahtunut jo ensimmäisenä kesänä niitetyn uimaväylän kohdalta — sinne ei juurikaan kortetta nouse.

Sain niittotyön jälkeen myös Maanmittauslaitokselta tieasiaamme hoitavan henkilön kiinni ja aikataulumme sai hieman kylmää vettä niskaansa. Tienkäynneissä on muutaman kuukauden jono ja ne hoidetaan hakemusjärjestyksessä, eli meidän tietämme katselleen syys- tai lokakuun aikana. Luultavasti myöhemmin kuin aiemmin.

Olisi pitänyt jättää paperit sisään aikaisemmin, mutta luulin asioiden edistyvän nopeasti virastossa. Jatkossa pitää jättää jokaiseen lupahakemukseen muutaman kuukauden puskuri, ettei aikataulu venähdä.

Rakennuslupamme on kuulemma seuraavaksi käsiteltävien pinossa, eli se voi putkahtaa lähiviikkoina.

Kun luvat ovat kunnossa, laitamme isomman pyörän pyörimään. Nyt olemme tehneet vain muutamia tarjouspyyntöjä LVI- ja sähkösuunnittelusta. Ja kokeilleet kepillä jäätä, että saisimmeko kokonaisurakasta hyvän tarjouksen.

Hiljainen heinäkuu

Heinäkuussa huvilaprojektimme on edennyt kovin hiljaisella vauhdilla ja hyvä niin. Olemme keskittyneet lomailuun sekä mökillämme että muualla.

Lomailun yhteydessä olemme puuhastelleet hieman tontilla, siirtäneet pöllejä paikasta toiseen tulevien rakennustöiden tieltä, halkoneet ne ja pinonneet halot. Samalla olen Sannan ja isäni avustuksella raivannut suuren osan järvestä vapaaksi kortteesta. Pari saareketta, yksi pieni ja toinen isompi, odottaa vielä kaatajaansa. Toivottavasti kelit pysyisivät lämpiminä…

Kaivon kunnostus

Tämä kesä on ollut ainakin toistaiseksi melko hiljainen huvilarintamalla. Arkkitehtimme ovat valmistelleet rakennuslupaan liittyviä kuvia ja olemme muiden kiireiden vuoksi ehtineet käydä tontillamme vasta kaksi kertaa tämän vuoden puolella.

Asiat ovat kuitenkin edistyneet. Vesihuolto Eerola kävi kunnostamassa kaivomme. Kaivo pestiin, renkaat tiivistettiin, pohjahiekka vaihdettiin ja kansi korvattiin uudella, lapsiturvallisemmalla versiolla.

Kunnostus hoitui muutamassa päivässä tilauksesta ja kaikki oli kuten pitikin. Kaivo kloorattiin, koska sinne pääsi aiemmin pintavettä ja ötököitä. Tästä syystä vettä ei saanut käyttää, vaan pumppasimme sitä parina päivänä ulos kaivosta. Samalla tuli ostettua halvahko uppopumppu Hong Kongista, käsipelillä kaivoa olisi tyhjentänyt tunteja.

Seuraavalla kerralla nähdään, miltä vesi näyttää kaivossa, ja samalla otetaan vesinäyte Eerolan laboratorioon analysoitavaksi.

Ruokojen niittoaika on taas käsillä. Niitin kolmisen varttia ja sain melkein kaikki viime vuonna raivatulle alueelle kasvaneet kortteet katkottua. Niittämättömät alueet puskevat vartta voimalla, ero on merkittävä. Tänä vuonna täytyy taas yrittää laajentaa niittoaluetta, muutamassa vuodessa kortteesta voisi päästä eroon.

Raivausta ja alustava tietoimitus

Vietimme viime viikonlopun mökillä lauantaista tiistaihin. Viikonlopun aikana siivosimme taasen tonttia. Poltimme pari risukasaa, joista tuli molemmista kunnon roihut. Pojat olivat innoissaan ja onhan iso tuli aina kiehtovan näköistä aikuisellekin.

Näin kaupunkilaisena ajattelin, että joku kuitenkin soittaa palokunnan paikalle — mutta kaiketi maalla ollaan totuttu leppoisampaan menoon ja saimme polttaa risumme keskenämme.

Jatkoin samalla tontin raivausta vesuri kädessä. Isä kaatoi melkein kaikki isot puut tontin alapäästä ja minulle jäi alle ranteen paksuiset lepikot. Niissä olikin yllättävästi työtä, kun puita kasvoi reilu kymmenen neliömetriä kohti. Vaikka Aapo auttoi risujen kantamisessa, sain vain yhden kolmesta keskeisimmästä pusikosta kaadettua kahdessa päivässä. Työ ei siis lopu kesken — varsinkin kun toinen raja on käytännössä kokonaan lepikkoa.

Vesurilla hakkaaminen käy nopeasti käsien päälle, joten välillä kävin vilvoittelemassa ja kaatamassa kortetta. Vesi oli edelleen sangen viileää, joten suurin osa töistä kävi kahluuhousut jalassa. Kertaalleen kävin ilman niitä saunan yhteydessä, mutta työteho oli alle puolet normaalista. Nyt vedet ovat Forecan mukaan lämmenneet, mutta emme ole tontilla luultavasti seuraavaan kahteen viikkoon.

Ruovikko on pienentynyt kolmeen erilliseen alueeseen, joista yksi on rannassa ja kaksi kauempana. Mahdollisesti saan kaikki ruo’ot niitettyä ennen syksyä, jos vain vesi pysyy lämpimänä.

Maanantaina vierailimme sateisessa Tammisaaressa. Tiistaina oli puolestaan mökin kannalta erittäin tärkeä päivä; puhuimme naapureiden kanssa uudesta tiestä. Merkitsimme tien maastoon ja keskustelimme oikeuksista ja rasitteista.

Tieasia eteni merkittävästi ja useasta kohdasta päästiin sopimukseen. Pari kohtaa on vielä osalla naapureista perheen sisäisessä pohdinnassa, mutta olen luottavaisilla mielin — tiistaiset keskustelut käytiin hyvässä ja rakentavassa hengessä.

Työntäyteinen päivä

Vietimme yhden mökkipäivän kolmeen pekkaan. Vanhempi poika on isovanhempien hoteissa vielä yhden yön, joten olemme nyt hieman kutistunut perhe. Tästä on se hyöty, että mökillä ei ole tarvinnut toimia erotuomarina poikien nujakoissa, vaan on voinut keskittyä tekemään hommia ja oleilemaan.

Sannan järjestäessä mökkiä sisältä ruuvasin vajaan ristikkäistuet. Isä ehti jo hoputtaa tästä asiasta ja minuakin hieman huoletti vajan pysyminen tolpillaan. Onneksi tänä aikana ei ole ollut isompia myrskyjä.

Vajan alta löytyi mukavasti puita tukia varten. Ruuvasin ne mahdollisuuksien mukaan tolppien sisäpinnalle. Vajan etupuolen tuet piti ruuvata paikoilleen vajan alta. Olin yllättynyt, kuinka ketterästi pääsin kulkemaan noin puolen metrin korkuisessa tilassa enkä saanut yhtään naarmua.

Vajan alaosa on edelleen irvokkaan näköinen ja sitä varten pitää hankkia jotakin näkösuojaa. Asia ei kuitenkaan ole — ainakaan vielä — kiireellinen, joten sen ehtii myöhemminkin.

Hommassa tuli nälkä, joten saimme testattua uuden Verkkokauppa.com:sta ostetun grillimme. Grilli on mainospuheiden mukaan kannettava, mutta pidän niitä vahvasti liioiteltuina. Grilli painaa nimittäin yksitoista kiloa, eli saman verran kuin telamiina. Se on myös yhtä kätevä kantaa, joten kovinkaan pitkälle en sitä jaksaisi raahata. Ehkä ensi keväänä vien sen Kaivopuistoon vappuna.

Grilli on hyvä. Siinä on yllättävän iso paistopinta ja possun sisäfile paistui siinä oikein kauniisti. Ensi kerralla tosin öljyän parilan, nyt possusta jäi paloja grilliin… Grillasin samalla kesäkurpitsaa ja maissia. Tuli erittäin hyvää. Siinä grillatessa oli aikaa huoahtaa ja katsella järvellä. Oli hyvä olla, elämä tuntui olevan järjestyksessä ja rauha maassa. Juuri tästä syystä mökkitontti tuli hankittua.

Ruoan jälkeen kaulasin haapoja. Termi ei ollut tuttu minullekaan muutama viikko sitten, mutta naapurissa mökkeilevä metsänhoitaja kertoi sen olevan itse asiassa virallinen tapa kaataa haapa ilman vesoja. Toimitaan seuraavasti: kaadettavasta haavasta kuoritaan pinta pois vajaan puolen metrin matkalta koko puun ympäriltä. Puu kuolee seuraavan vuoden aikana pystyyn ja imee samalla juuriston kuivaksi. Jos haapa kaadetaan tuoreena, se vesoo pitkään juuristaan. Nyt vesoja ei pitäisi tulla.

Kaulaamista jaksoin noin puoli tuntia ja sitten piti lopettaa käsien väsymisen takia. Haapoja on edelleen, jatkan vesurointia seuraavalla kerralla.

Saunan lämmitessä oli hyvä hakata pöllejä klapeiksi ja aloittaa pino. Tontilta kaadetuista puista on syntyi iso kasa pöllejä ja ne pitää nakutella pieniksi ennen syksyn sateita. Omien puiden hakkaaminen olikin mukavaa hommaa. Kirves puri hienosti ja saimme pinonalun valmiiksi. Sitten saunottiin ensimmäistä kertaa uusien lauteiden päällä ja poikien uidessa leikkasin lisää kaislaa. Olin ostanut feikki-Crocsit tätä hommaa varten ja ne olivatkin tarpeen kortteiden seassa kahlatessa.

Kortteet ovat siementämässä, joten niitä riittää ensi vuodeksikin. Muutama korte oli jo noussut aiemmin niitetylle väylälle, mutta vedin nekin nurin. Rantaviivaa on jäljellä enää reilu 50 metriä, eli hommaa on tuleviksikin viikonlopuiksi.

Paluumatkalla kotiin vähän harmitti, että emme ottaneet yöpymiskamppeita mukaan. Mökille olisi ollut mukava jäädä.