Alapihan viimeistely

Ihan alkuun hyviä uutisia. Viime kerralla mainitsemani tieongelma on poissa päiväjärjestyksessä. Jatkoimme keskustelua naapurimme kanssa ja paljastui, että molemmat olimme ymmärtäneet yhteisen sopimuksen eri tavoilla. Pääsimme sitten nopeasti sopuun ja tie on nyt katkaistu.

Samassa yhteydessä nopeutimme alalaidan pihan viimeistelyä. Kaivuri operoi viimeiset silaukset paikoilleen ja pystyimme kylvämään sinne nurmikon viime viikonloppuna. Se itää jo hennosti.

Nurmikon vieressä on merkitty alue myös tulevalle vajalle. Se rakennetaan Puuteos Nurmen pajalla ja tuodaan aikanaan nosturilla paikoilleen. Vajan eteen tulee vielä metrin levyinen terassi käyttömukavuuden ja ulkonäön parantamiseksi.

Työmaalla on muuten ollut hiljaista, ainoastaan alalaidan terassi on edennyt melko valmiiksi. Portaat saunalta uupuvat, mutta ne syntynevät muutamassa päivässä, kun runko on jo tehty.

Hiekkarantamme on syöpynyt hieman järveen ja nyt meillä on – ainakin hetken aikaa – hieno hiekkaranta laiturimme molemmin puolin. Järvi luultavasti vie nuo hiekat mennessään. Tästä syystä aloitin kiveämään vesirajaa, jotta aallot iskisivät kiviin hiekan sijaan. Muutaman metrin sain poikien kanssa tunnissa tehtyä. Samoin kuljetimme kuorikatetta hiekan yläpuolelle sitomaan sadevesiä.

Tontin ylälaidassa peitimme rinteen kuorikatteella, samoin eroosion estämiseksi. Sinne tullaan istuttamaan pensaita ja muita kasveja, mutta juuri nyt taimia saa huonosti puutarhamyymälöistä ja asiaan pitää palata keväällä.

Otin vielä kuvia sisätiloista. Tajusin, että toukokuun jälkeen ei ole tullut otettua kuvia sisältä, vaikka olemme täällä asuneet melko aktiivisesti.

Lopuksi vielä hieman draaman kaarta. Viikko tiesovun jälkeen tontiltamme katosi vene. Olin jo ottamassa yhteyttä kalastuksenvalvojaan ja poliisiin asiasta, kunnes rakennusmiehemme löysivät lapun tontilta. Omaksemme olettamamme vene saattaakin olla lähistöllä sijaitsevan mökin omistavan perikunnan omaisuutta.

Tilanteessa kummastuttaa kuitenkin pari asiaa. Ensiksi meihin ei oltu missään yhteydessä ennen veneen hakua ja toisekseen vene on kuulemma ollut tontilla ainakin viisitoista vuotta. Sekä minä että naapurimme luulimme sen kuuluneen meille tontin myyneelle perikunnalle, joten pidimme sitä omanamme. Asiaa pitää perata.

Viimeistelyä ja vieraita

Kävimme heinäkuun alussa pelaamassa Helsinki Cupissa muutaman päivän ja siitä eteenpäin olimme reilun viikon kiertämässä Pohjois-Suomea. Heinäkuun viimeisen viikon vietimme huvilalla.

Rakennusmiesten työt ovat jatkuneet pihalla ja saunalla. Pihaan on tehty lopulliset järveen saakka ja maansiirtotyöt ovat pientä viimeistelyä vaille valmiit. Samalla korjattiin myös rikkoontuneita teitä.

Saunarakennus on saanut vesikaton päälleen ja terassin ympärilleen. Nyt myös rakentajat ovat lomilla ja työt jatkuvat taas elokuussa. Ohjelmassa on portaiden ja terassin rakentaminen rantaan sekä saunan sisäpuolten tekeminen. Lisäksi tontilta uupuu vielä vaja.

Ihan kaikki ei valitettavasti mennyt putkeen. Meillä on naapurimme kanssa suullinen sopimus, että saamme käyttää tontille johtavaa vanhaa tietä, kunnes rakennustyöt ovat ohitse. Nyt valitettavasti he aikovat katkaista tien etuajassa. Harmittaa. Rakentajamme Petri selvittää, kuinka voimme hoitaa rakentamisen, jos tie menee poikki. Pelkään, että tästä tulee lisää kuluja. Pitää miettiä, että suostummeko katkaisuun vai pitääkö asiasta jatkaa keskustelua tai jopa riidellä.

Itse olemme keskittyneet viimeistelytöihin. Toimme viikko sitten sunnuntaina Ikeasta ostamamme kaapistot ja kokosimme niiden rungot vaatehuoneeseen. Levittelimme myös kuorikatetta isolle alueelle. Kesän sateet olivat jo kuluttaneet hiekkarinnettä ja vieneet hiekkaa kuntan päälle. Tämä toivottavasti loppuu kuorikatteen myötä.

Kuntasta puheen ollen, juhannuksena revennyt kuntta on korjattu. Viherpalvelu Piirainen hoiti homman tyylillä ja irronnutta kohtaa ei erota rinteestä.

Olemme toki ehtineet lomaillakin. Lasten kanssa olemme viettäneet parit picnicit laiturillamme ja järvessä on uitu kovasti. Aapo ja Niilo opettelivat räiskäleiden teon ukiltaan reilu viikko sitten ja ovat jo kolmesti paistaneet lettuja. Hyviä ovat olleet.

Vieraitakin olemme jo uskaltaneet kutsua. Kaikkinensa neljänä iltana olemme saaneet nauttia naapuriemme, tuttaviemme ja sukulaistemme seurasta. Huvila alkaa tuntua jo mukavan valmiilta.

Saunan pohjatyöt alkoivat

Routajakson viimeisillä viikoilla vanha mökkimme purettiin ja tilalle muurattiin uuden saunan perustukset. Samassa yhteydessä vanha vaja siirrettiin kaivinkoneella sivuun odottamaan purkamista.

Talvet eivät ole oikein suosineet meitä. Molempina rakennusvuosina olemme ajoittaneet raskaan liikenteen helmi-maaliskuulle, jolloin pitäisi olla mukavasti pakkasta ja maa jäässä. On ollut plussalla ja satanut vettä, jolloin savimaalle perustetut tiet uppoavat hyvin nopeasti maastoon. Tästä on tullut jonkun verran lisävaivaa ja -kuluja, kun teitä on pitänyt kunnostaa naapurisovun säilyttämiseksi.

Saunan ympäristö näyttää joka tapauksessa erittäin hyvältä. Saunan perustusten lisäksi muurattiin tukimuuria, johon sisältyy kesäkeittiö.

Sisäpuolellakin työt etenevät, olohuoneen sisäkatto ja parketti ovat melkein valmiita ja päämakuuhuoneesta uupuu enää seinävanerit, liukuovi ja sähkökytkimet. Kattoon upotetut valaisimet ja ilmastointikone näyttivät erittäin hyviltä eli huomaamattomilta. Kaiuttimien upotus on vielä kesken, mutta jos laatutaso säilyy samana – kuten on koko projektin ajan – niin sekin lienee moitteetonta tasoa.

Tapasimme sattumalta tänään huvilalla vieraillessamme sähköasentajamme, joka kehui työmaan yhteishenkeä ja kaikkien eri urakoitsijoiden ihmisten osaamista. Oli mieltä lämmittävää kuulla, että hommat toimivat ja työmaalle on mukava tulla. Rakennuttajamme Petri on saanut koottua erittäin toimivan porukan ja se on näkynyt meillepäin stressivapaana projektina.

Oli tontilta ikäviäkin uutisia. Jäät olivat hieman runnelleet laituriamme, maalla oleva käyntisillan pää oli vääntynyt irti. Toivottavasti jäät sulavat nopeasti ja paikoilleen. Lähempänä kesää pitää tutustua vahinkoihin ja miettiä korjausta.

Tie on valmis ja perustuksia työstetään

Työmaamme lähti etenemään joulun jälkeen vauhdilla. Lyhyen, mutta kylmän pakkasjakson aikana tiet jäätyivät Lohjansaaressa. Näin pystyimme tilaamaan uuden tiemme teon ilman suurempia pelkoja vanhan tien uppoamisesta saviseen peltoon.

Tie syntyikin muutamassa päivässä. J. Saarion maarakennusfirma toi paikalle noin 750 tonnia mursketta ja hiekkaa. Tämä määrä tavaraa kun leviteltiin reilun sadan metrin matkalle, tie oli viimeistä pintasilausta vaille valmis. Ja tämä silaus saa odottaa rakentamisen loppuvaihetta, niin ei tarvitse tehdä sitä kahta kertaa.

Samassa yhteydessä raivattiin huvilan alue pintamaasta. Kävin arkkitehtimme Janin kanssa päättämässä huvilan lattian koron. Samalla päädyttiin tekemään perustukset muuraamalla harkoista. Olisin mieluiten teettänyt talon paalujen varaan leijumaan, mutta tässä kohti kannatti säästää useita kymmeniä tuhansia.

Työ jatkui tontilla koko kuluneen viikon ja nyt siellä pitäisi olla valmis sorapeti perustuksia varten. Rakennuttajamme Petri pyytää perustuksista tarjoukset ja Jani hankki perustussuunnittelijan tekemään lopulliset suunnitelmat sokkelista.

Olemme lisäksi katselmoineet tarkennettuja tarjouksia huvilan rakentamisesta. Niistä osa on vielä työn alla, joten emme voi tehdä päätöksiä.

On todella mukava lopultakin painaa kaasua projektissa ja saada isoja muutoksia aikaan. Tästä se lähtee.

Perustukset uusiksi

Projektin ensimmäinen takapakki tuli koettua nyt joulukuussa. Ajatuksena oli paaluttaa – joko pora- tai lyöntipaaluilla – perustus, mutta saamamme tarjoukset olivat hävyttömän kalliita. Arkkitehtimme Janin mukaan paalutuksen preemio on noin 50 000 euroa ja se on liian paljon.

Päätimme ottaa lyhyen aikalisän ja käydä tontilla heti vuoden alussa katsomassa tilannetta paikan päällä Janin ja vastaavan työnjohtajan Petrin kanssa. Voidaan sen jälkeen punoa juonia paremmin ja suunnitellä sekä hyvä että edullinen ratkaisu. Näin ainakin toivon.

Samalla, kun sovin tätä asiaa Petrin kanssa, potkaisimme käyntiin tien rakentamisen. Petri järjestää tienpohjan raivauksen nyt talviaikaan ja sora ajetaan sinne, mikäli tiet vain kestävät kuorma-autojen ja sorakuormien painon. Maa on savista, joten en halua upotuttaa tietä peltoon ja maksaa tientekoa tuplana.

Nyt on juuri pakkasta, joten aurautimme tien saadaksemme sen jäätymään ja kestämään paremmin. Toivottavasti pakkaskausi jatkuu Lohjalla pitkään.

Tiepohja raivattu

Tieoikeudesta ei valitettu, joten järjestin isäni kanssa talkoot. Toissapäivänä menimme aamuvarhaisella tontille ja isä laittoi sahan laulamaan. Pari ensimmäistä tuntia tuntui, että homma ei juurikaan etene. Metsään ei tullut isoakaan lommoa, vaikka saha lauloi koko ajan. Mietimme jo molemmat, että kuinkahan monena päivänä saamme tulla metsätöihin.

Onneksi puusto harveni ja runkojen paksuus oheni alamäkeen mennessä ja homma alkoi etenemään. Kokosimme kaadetut rungot pinoihin maanomistajien otettavaksi ja merkitsimme tien keskilinjan tolpilla. Lopuksi vielä kuljin kolmen metrin seipään kanssa ja tarkistin, että raivasimme tiepohjaa riittävän leveältä.

Päivän kääntyessä iltaan isä kaatoi vielä puita tulevan parkkipaikan kohdalta. Yllättävää kyllä, saimme koko tielinjan raivattua kuudessa tunnissa.

Seuraavaksi lähden kyselemään tarjouksia tien tekemisestä, huvilan perustuksista ja muista kaivuutöistä tontilla.

Tieoikeus saatu

Saimme muutama päivä sitten mukavaa postia Maanmittauslaitokselta, kuun alussa pidetyn tietoimituksen pöytäkirjan. Mustaa valkoisella, että tontillemme on nyt uusi tie — joka tosin pitää vielä rakentaa.

Tietoimitus itsessään oli sangen mutkaton tilaisuus tulevan tien kohdalla maastossa. Päivä oli mukavan aurinkoinen. Toimitusinsinööri kävi läpi relevantit lainkohdat ja nykytilanteen, selvitti läsnäolijoille tulevan tien paikan ja tarpeen, tarkisti mielipiteet ja lopulta antoi meille tieoikeuden. Samalla vanha tieoikeus peruttiin turhana.

Tästä alkoi 30 päivän valitusaika, joka menee umpeen ensi viikon maanantaina 4.11. Jos siihen mennessä kukaan ei ole valittanut, tieoikeus saa lainvoiman ja Lohjan kaupunki antaa meille uuden osoitteen. Tämä lisätään rakennuslupaan parin muun lisätiedon kanssa ja luvan käsittely voi jatkua.

Tie pitää vielä rakentaa, nyt sen kohdalla on metsää. Olen sopinut alustavasti isäni kanssa pitäväni parin päivän puunkaatotalkoot marraskuussa. Toivottavasti sää pysyy hyvänä.

Tietoimitus ja rakennuslupa

Lohjan kaupungilta tuli tietoa, että rakennuslupaa ei voida myöntää ennen kuin tontin uusi tieliittymä on varmistettu ja tontille on saatu osoite.

Tietoimituksen jonotusaika oli noin viisi kuukautta, eli toimitus pidetään parin viikon päästä lokakuun alussa. Hakemuksen laitoin sisään huhti-toukokuun vaihteessa.

Viranomaistoiminnan hitaus on ollut yllätys ja pienoinen pettymyskin. Resurssipulastahan tämä johtuu. Toisaalta käsittääkseni me joudumme maksamaan koko homman viulut, joten luulisi instansseilla olevan halua ottaa rahat mahdollisimman nopeasti pois. Lohjan kaupungillekin rakennusurakasta tulee verotuloja, koska osa tavarasta ja palveluista kannattaa ostaa paikallisesta toimittajalta.

Onneksi kuitenkin asiat etenevät ja virkamiehet kuuntelevat asiakasta. Kävin viime viikon maanantaina näyttämässä tien paikan mittamiehille, jotta saadaan itse tietoimitus hoidettua nopeasti. Erinomaista asiakaspalvelua Maanmittauslaitokselta!

Jos ja kun tien paperit saadaan kuntoon, joudumme odottamaan 30 päivän valitusajan ja sen jälkeen saamme Lohjan kaupungilta osoitteen tontille. Sitten rakennuslupa etenee, toivottavasti myöntöön.

Onneksi päätimme projektin alussa Sannan kanssa, että meillä ei ole kiire.

Järvi vapaa kortteesta

Saimme lopultakin koko rantakaistaleemme niitettyä kortteesta. Näkymät avartuivat kummasti.

Valitettavasti korte kasvaa takaisin ja jo niitettyjä alueita on saanut niittää uudestaan viikko toisensa jälkeen. Onneksi niittäminen on helpompaa, kun kortteen varsi on kovin ohut ja niitä ei kasva enää aivan yhtä tiheässä kuin aiemmin.


Muutaman vuoden ahkeran niittämisen jälkeen kortteen juuren pitäisi kuolla ja näin on nähtävästi tapahtunut jo ensimmäisenä kesänä niitetyn uimaväylän kohdalta — sinne ei juurikaan kortetta nouse.

Sain niittotyön jälkeen myös Maanmittauslaitokselta tieasiaamme hoitavan henkilön kiinni ja aikataulumme sai hieman kylmää vettä niskaansa. Tienkäynneissä on muutaman kuukauden jono ja ne hoidetaan hakemusjärjestyksessä, eli meidän tietämme katselleen syys- tai lokakuun aikana. Luultavasti myöhemmin kuin aiemmin.

Olisi pitänyt jättää paperit sisään aikaisemmin, mutta luulin asioiden edistyvän nopeasti virastossa. Jatkossa pitää jättää jokaiseen lupahakemukseen muutaman kuukauden puskuri, ettei aikataulu venähdä.

Rakennuslupamme on kuulemma seuraavaksi käsiteltävien pinossa, eli se voi putkahtaa lähiviikkoina.

Kun luvat ovat kunnossa, laitamme isomman pyörän pyörimään. Nyt olemme tehneet vain muutamia tarjouspyyntöjä LVI- ja sähkösuunnittelusta. Ja kokeilleet kepillä jäätä, että saisimmeko kokonaisurakasta hyvän tarjouksen.

Edistystä usealla rintamalla

Huvilaprojektin eteneminen kiihtyy ja olemme toukokuun loppupuolella ottaneet askeleita useissa suunnissa.

Tulevana perjantaina kaivo puhdistetaan, huolletaan ja tiivistetään. Itse en halunnut lähteä sinne killumaan, joten Vesihuolto Eerola hoitaa homman.

Tiehakemuksemme on käsitelty Maanmittauslaitoksella ja sieltä on meille osoitettu henkilö hoitamaan varsinaisen toimituksen. Vielä en ole saanut luvattua yhteydenottoa, joten kohta pitää soitella.

Kävin vielä katsomassa laituria Virossa, Tallinnan kupeessa sijaitsevalla Tormitehnikan pienellä laituritehtaalla. Uutta tarjousta odotellaan lehtipuisesta laiturista, nälkä kasvoi hieman syödessä.

Lisäksi arkkitehtimme on valmistellut piirustukset rakennuslupaa varten ja nyt odotamme vielä LVI-suunnittelijan ratkaisua jätevesiin. Tämän jälkeen voimme jättää rakennuslupahakemuksen ja ryhtyä odottamaan kunnan rattaiden pyörimistä.