Lomamme jälkeinen aika on mennyt varsin perinteisesti. Koulut alkoivat ja jo niitä ennen lasten harrastukset. Illat ja viikonloput ovat nyt melkeinpä säännönmukaisesti kiinni ja huvilalle ei pääse enää tuosta vaan.
Kasvukausi kuitenkin jatkuu ja siksi kunttaa tulee kitkeä edelleen. Loman loppupuolella kitkimme ison osan toisesta kuntta-alueesta, mutta aika loppui kesken. Kävimme koko perheen voimin huvilalla elokuun alussa ja saimme poistettua paljon rikkaruohoja. Ikävän paljon niitä vielä jäikin.
Lohjalla vietettiin viime lauantaina Laurinpäivää. Olimme hetken mukana tunnelmassa, poikien kanssa ostimme pari kassillista vanhoja Aku Ankan taskukirjoja kokoelmaamme täydentämään. Samalla kertaa vierailimme myös Motonetissä ostamassa kevytpressuja halkopinojen suojaksi.
Onneksi levittelimme ne samana iltana, koska sunnuntaina satoi koko päivän. Käytin sadeajan hyväkseni ja nikkaroin soutuveneelle pukit talvea varten.
Syksyä kohti mennessä jatkamme edelleen viimeistelyjä ammattimiesten kanssa. Sähköissä on suurin jäljellä oleva työ ja aikataulut tarvitsee sopia – minun pitää olla paikalla, kun KNX:ää ohjelmoidaan. Saadaan oikeat toiminnot suoraan oikeille kytkimille.
Muutama muukin pikkuhomma on kalenterissa odottamassa, joten ei käy aika syksylläkään turhan pitkäksi.
Ihan alkuun hyviä uutisia. Viime kerralla mainitsemani tieongelma on poissa päiväjärjestyksessä. Jatkoimme keskustelua naapurimme kanssa ja paljastui, että molemmat olimme ymmärtäneet yhteisen sopimuksen eri tavoilla. Pääsimme sitten nopeasti sopuun ja tie on nyt katkaistu.
Samassa yhteydessä nopeutimme alalaidan pihan viimeistelyä. Kaivuri operoi viimeiset silaukset paikoilleen ja pystyimme kylvämään sinne nurmikon viime viikonloppuna. Se itää jo hennosti.
Nurmikon vieressä on merkitty alue myös tulevalle vajalle. Se rakennetaan Puuteos Nurmen pajalla ja tuodaan aikanaan nosturilla paikoilleen. Vajan eteen tulee vielä metrin levyinen terassi käyttömukavuuden ja ulkonäön parantamiseksi.
Työmaalla on muuten ollut hiljaista, ainoastaan alalaidan terassi on edennyt melko valmiiksi. Portaat saunalta uupuvat, mutta ne syntynevät muutamassa päivässä, kun runko on jo tehty.
Hiekkarantamme on syöpynyt hieman järveen ja nyt meillä on – ainakin hetken aikaa – hieno hiekkaranta laiturimme molemmin puolin. Järvi luultavasti vie nuo hiekat mennessään. Tästä syystä aloitin kiveämään vesirajaa, jotta aallot iskisivät kiviin hiekan sijaan. Muutaman metrin sain poikien kanssa tunnissa tehtyä. Samoin kuljetimme kuorikatetta hiekan yläpuolelle sitomaan sadevesiä.
Tontin ylälaidassa peitimme rinteen kuorikatteella, samoin eroosion estämiseksi. Sinne tullaan istuttamaan pensaita ja muita kasveja, mutta juuri nyt taimia saa huonosti puutarhamyymälöistä ja asiaan pitää palata keväällä.
Otin vielä kuvia sisätiloista. Tajusin, että toukokuun jälkeen ei ole tullut otettua kuvia sisältä, vaikka olemme täällä asuneet melko aktiivisesti.
Lopuksi vielä hieman draaman kaarta. Viikko tiesovun jälkeen tontiltamme katosi vene. Olin jo ottamassa yhteyttä kalastuksenvalvojaan ja poliisiin asiasta, kunnes rakennusmiehemme löysivät lapun tontilta. Omaksemme olettamamme vene saattaakin olla lähistöllä sijaitsevan mökin omistavan perikunnan omaisuutta.
Tilanteessa kummastuttaa kuitenkin pari asiaa. Ensiksi meihin ei oltu missään yhteydessä ennen veneen hakua ja toisekseen vene on kuulemma ollut tontilla ainakin viisitoista vuotta. Sekä minä että naapurimme luulimme sen kuuluneen meille tontin myyneelle perikunnalle, joten pidimme sitä omanamme. Asiaa pitää perata.