Pieniä juttuja

Lomamme jälkeinen aika on mennyt varsin perinteisesti. Koulut alkoivat ja jo niitä ennen lasten harrastukset. Illat ja viikonloput ovat nyt melkeinpä säännönmukaisesti kiinni ja huvilalle ei pääse enää tuosta vaan.

Kasvukausi kuitenkin jatkuu ja siksi kunttaa tulee kitkeä edelleen. Loman loppupuolella kitkimme ison osan toisesta kuntta-alueesta, mutta aika loppui kesken. Kävimme koko perheen voimin huvilalla elokuun alussa ja saimme poistettua paljon rikkaruohoja. Ikävän paljon niitä vielä jäikin.

Lohjalla vietettiin viime lauantaina Laurinpäivää. Olimme hetken mukana tunnelmassa, poikien kanssa ostimme pari kassillista vanhoja Aku Ankan taskukirjoja kokoelmaamme täydentämään. Samalla kertaa vierailimme myös Motonetissä ostamassa kevytpressuja halkopinojen suojaksi.

Onneksi levittelimme ne samana iltana, koska sunnuntaina satoi koko päivän. Käytin sadeajan hyväkseni ja nikkaroin soutuveneelle pukit talvea varten.

Syksyä kohti mennessä jatkamme edelleen viimeistelyjä ammattimiesten kanssa. Sähköissä on suurin jäljellä oleva työ ja aikataulut tarvitsee sopia – minun pitää olla paikalla, kun KNX:ää ohjelmoidaan. Saadaan oikeat toiminnot suoraan oikeille kytkimille.

Muutama muukin pikkuhomma on kalenterissa odottamassa, joten ei käy aika syksylläkään turhan pitkäksi.

Loman vietto Lohjalla

Kesälomastamme on nyt viimeinen viikko menossa. Olemme viettäneet suurimman osan siitä huvilallamme Lohjalla – ensimmäinen viikko meni Helsinki Cupissa, mutta siitä asti olemme asuneet saaressa.

Ennen lomamme alkua sähkömies oli käynyt asentamassa ulkovalot saunalle, kesäkeittiölle ja poluille. Muutama valo poluilta uupuu vielä, mutta asiaan palataan varmaankin elokuussa.

Lisäksi tilasin puuttuvat ulkovalot, kolme baarituolia huvilalle ja kolme betonista jakkaraa ulkotakan eteen. Näistä jakkarat saapuivat melkein samoin tein, muita vielä odotellaan.

Kesäkeittiön ovi naarmuuntui otsalaudan asennuksessa, ruuvien kannat raapivat ikävät vaot säleisiin. Asiaa on nyt selvitelty liukuoven toimittajan Mesvacin kanssa ja lisäksi otsalaudan asentanut firma on ollut erittäin myötämielinen ja avulias. On mukava olla tällaisten firmojen asiakkaana.

Omalta osaltamme olemme keskittyneet hoitamaan vielä auki olevia asioita. Monta vuotta jatkunut puusavottamme saatiin viimeinkin päätökseen, eli nyt kaikki puut on sahattu, halottu ja pinottu. Pinoja syntyikin kaikkinensa viisitoista, eli puita on vuosiksi eteenpäin. Samalla tontti siistiytyi, kun puut ovat jämptisti pinoissa. Ne tulisi vielä peittää ennen talvea.

Saunan edustan kiveäminen edistyi ja teimme samoilla kivillä myös rantaan siistin kaistaleen. Samassa yhteydessä teimme kahdet kiviportaat rantaterassilta järveen. Osassa kivisäkeistä oli paljon hiekkaa ja muuta sälää, joten saimme vielä yhden säkin reklamoimalla asiasta. Tosin vielä kolme säkkiä pitäisi tilata, että saataisiin kaikki alueet siistiksi.

Rantasaunan tuuletusikkuna on suoraan lasten jalkapallomaalin takana. Läheltä piti -laukaus herätti tilanteeseen ja nikkaroin ikkunaan puisen ristikon.

Kesäkeittiöön saatiin sähköt ja nyt siivosimme sen. Liukuovikin saatiin toimimaan avaimella. Tilaan oli nosteltu viimeisen vuoden aikana kaikenlaista pois tieltä ja nyt osa lahjoitettiin muille mökkiläisille, osa kannettiin roskiin ja osa otettiin hyötykäyttöön. Kokosimme kolmipolttimoisen grillin kesäkeittiön nurkkaan ja siirsimme vanhasta mökistä peräisin olleen valurautahellan odottamaan teräsharjaa ja liesimustakäsittelyä.

Nuohooja kävi ensimmäisen kerran ja totesi savupiippujen ja tulisijojen olevan hyvässä kunnossa. Ulkotakassa hän näki ongelmia vedon suhteen ja niitä pitää puida syyskesästä rakennuttajan kanssa.

Portin asentaminen oli hävittänyt tonttinumeromme. Päätin asentaa kestävämmän – edellinen oli puukyltissä ollut tarra – ja tilasin hienot numerot Biltemasta ja ruuvasin ne itse tekemääni mustaan taustaan. Nyt ei ole epäselvää, että mistä meille käännytään.

Sanna tilasi metalliset puolapuut ja kun lopulta saimme kaikki tarvittavat osat, niin laitoimme ne ulkoseinään kiinni. Hieman alussa jännitti, että kestääkö kiinnitys. On niissä sen verran jo roikuttu, että ongelmia tuskin enää tulee.

Oikaisimme laiturin, jäät olivat siirtäneet betonipainoja lauturin alla ja maatuki oli vääntynyt. Langon kanssa ahersimme melkein tunnin kahden rautakangen kanssa. Onneksi vesi oli lämmintä myös aikuisten mielestä.

Lisäksi olemme kitkeneet tonttiamme, sotani ohdakkeita vastaan jatkuu. Nyt pitäisi vielä poistaa heinät kuntasta, mutta katsotaan mihin asti jaksaminen ja viitseliäisyys riittää.

Olemme myös lomailleet. Kolme tuttavaperhettä on käynyt vierailulla, pojat ovat käyneet useamalla frisbeegolf-radalla pelaamassa, olemme vierailleet Tammisaaressa ja Karjaalla, ja tietenkin sauna on lämmennyt joka ilta. Kun pitää saada niitä puita kulumaan.

Älyhuvilan päivitys

Olen tännekin jossakin välissä kirjoittanut, kuinka olen yhdistänyt OpenHabilla huvilan sähköjärjestelmä KNX:n ja Amazon Alexan. Voin hienosti huudella Alexalle ja valot syttyvät – sen sijaan, että ottaisin muutaman askeleen ja painaisin nappia itse.

Viime sunnuntaina totesin, että systeemi on ollut käytössä jo puolitoista vuotta, joten se kannattanee päivittää uusimpaan versioon – vaikka onkin sisäverkon suojissa.

Päivitys itsessään oli sangen suoraviivainen prosessi, SSH:lla sisään palvelimelle ja Raspberry tehdyn OpenHab-palvelimen hallintaliittymästä järjestelmät päivittymään. Reilun puolen tunnin päästä homma oli valmis, mutta kauhukseni huomasin, että KNX:ään ei saada mitään yhteyttä.

Valitettavasti ongelma ei ollut mitenkään helppo ratkaista, koska paljon järjestelmästä oli muuttunut kuukausien saatossa. Lopulta päädyin tekemään paljon salapoliisityötä saadakseni ensiksi OpenHabin kytkeytymään KNX:ään, sitten asetettua KNX:n tarjoamat valot OpenHabin ohjattaviksi laitteiksi ja lopulta kytkettyä ne vielä Alexaan. Tänä aamuna kaikki toimi taas.

Toivottavasti jokaisen päivityskerran jälkeen ei ole tiedossa samanlaista ruljanssia.

Muuten asiat ovat edenneet mukavasti. Viimeistelytöitä on tehty laajalla rintamalla – rantasaunan pukuhuoneessa on nyt penkki, naulakko ja hylly, huvilan pukuhuoneessa penkki, kesäkeittiön ulkopuoli on nyt viimeistelty ja ulkotakka on käyttökunnossa, tienristeyksessä on portti ja rantasaunan edustan kiveyksen ensimmäinen vaihe on tehty.

Valitettavasti ihan kaikki ei ole kuitenkaan kunnossa. Ulkotakka savuttaa, koska se ei saa riittävää vetoa kehitettyä ja kesäkeittiön rulo-ovessa on noin kymmenessä säleessä naarmu liian ulos jätetyn ruuvin kannasta. Näitä pitää lähipäivinä selvitellä enemmän.

Itse olen tehnyt pari puupinoa. Meillä on puita vielä useassa kasassa eri puolilla tonttia ja ne pitäisi laittaa siistimpiin pinoihin. Saunan kattolipan alle tehty pino on siistein koskaan tekemämme ja tänään nikkaroin lasten kanssa kolmen pinon katoksen kesäkeittiön viereen. Näihin laitamme lähinnä koivuja takkaa varten.

Rantasaunan ympäristön kiveystä olemme rakentaneet muutamia tunteja päivässä. Ostin kiviä suursäkeissä, kun olivat tarjouksessa ja rahtikin oli nolla euroa. Tontilta on istutusten kuopista löytynyt myös jonkun verran kiviä. Olemme näillä isommilla kivillä rakentaneet kivitarhamme reunusta ja tehneet mielestäni harvinaisen onnistuneen kivipolun kiveyksen poikki.

Kuntassa ja istutusalueilla kasvaa paljon rikkaruohoja. Olen aloittanut sodan pelto-ohdakkeita vastaan ja kitken ne pois kerran viikossa, toivottavasti tempaukseni tehoaa tänä kesänä. Leskenlehteä ja voikukkaa on paljon ja lisäksi useita minulle tuntemattomia kasveja puskee kuntasta ja poluilla. Tein niitä kitkeässäni myös sellaisen huomion, että oman maan kitkeminen harmittaa merkittävästi vähemmän kuin kitkentätyöt lapsena. Ja onhan se hyvää liikuntaa.

Heinäkuun helteiden työt

Olemme viettäneet kuluneessa kuussa ennätysmäärän päiviä huvilallamme. Kelit ovat suosineet, vaikka yöllä saisikin olla viileämpää nukkua. Asia varmaan korjaantunee syksyn saapuessa, joten haitta on väliaikainen. Tosin suunnittelimme Sannan kanssa ilmastointia jo puolitosissaan, mutta pitää odottaa ainakin ensi kesän yli ennen mahdollisia toimenpiteitä.

Helteistä huolimatta olemme puuhanneet paljon pihalla ja saaneet asioita aikaan. Ulkopuoli alkaa olla varsin hyvässä kunnossa. Syksyllä katsotaan mahdollisia istutuksia, jos kuiva kausi katkeaa elo-syyskuussa.

Olemme raivanneet parkkipaikalla olleet pari taapelia huomaamattomampiin paikkoihin. Loputkin rakennusjätteet on saatu vietyä pois ja maalien jämät on toimitettu ongelmajätekeräykseen. Yläpiha on nyt yhtä jättibetonisäkkiä vaille siisti. Syyskuussa asennetaan ulkovalaisimet ja puomi tielle, joten betonia tarvitaan vielä.

Kannoin poikien kanssa alapihan pilkkomista odottavat pölkyt vajan taakse piiloon. Samaan paikkaan kannoin ylimääräiset kuormalavat, niistä on hyötyä puukasojen pohjina. Pinosimme kaikkiaan viisi pinoa valmiita halkoja vajan taakse ja peitimme koko komeuden pressulla. Niitä polttaa pari kolme vuotta saunassa.

Yläpihalla odottaa vielä isohko kasa halkomattomia pölkkyjä säiden viilentymistä. Toivottavasti puu-urakka saataisiin päätökseen halkomisen osalta jo tänä vuonna.

Rantasaunan edustan sorapatjaa olemme alkaneet peittämään kivillä. Keräsimme tontilta melkein kaikki pinnassa olevat kivet ja teimme isoimmilla muurin soran reunaan. Muurin sisälle olemme kantaneet loput pyöreät kivet yläpihalta. Kiviä on vielä muutama kottikärrykuormallinen jäljellä, mutta sitten varmaan pitää tilata lisää kiviä. Kivettävää on nimittäin vielä toinen vastaava alue.

Rannassa Sanna on tehnyt ison työn hävittäessään hiekasta vesikasvit ja heinät. Olemme kivenneet myös rantaa, kaikki kulmikkaat kivet on tuotu tänne ja ylempänä oleva hiekka alkaa olla jo varsin hyvin kivien suojassa.

Näiden lisäksi olemme tehneet satunnaisia viimeistelyhommia, kuten hankkineet alakerran kompostoivaan vessaan WC-paperitelineen. Syyskuun alussa urakoitsijat tulevat viimeistelemään omia ulkotöitään ja talvea vasten melkein kaiken pitäisikin sitten olla pulkassa. Näin ainakin toivotaan.

Sisällä huvilassa saimme puuttuvat valaisimet kiinni. Osahan näistä oli jo valmiina viime kuussa, mutta unohdin ottaa kuvia.

Ruokailupöydän valoa odotimme saapuvaksi melkein kymmenen kuukautta, mutta odottaminen kannatti. Makuuhuoneen työpöydän valaisin oli puolestaan pikainen löytö Formwerkistä ja yövalot Sanna osti Finnish Design Shopista.

Muutamia sähkötöitä ja muita pikkujuttuja on vielä tekemättä, mutta huvilakin alkaa olla jo kaikin puolin valmiina.

Vuoden 2018 kuvat

Kuten tuli jo aiemmin huomattua, en ole ehtinyt oikein ottamaan kuvia huvilaprojektista viimeisen vuoden aikana. Olemme kuitenkin edenneet projektissa varsin mukavasti, joten tässä kuvakooste tilanteesta viikko ennen juhannusta.

Sauna on ollut kylpykunnossa jo vuoden verran ja nyt saunatupakin on saatu asuttavaan kuntoon.

Kuvista uupuu vielä tuvan keittiö, joka asennettiin tiistaina juuri ennen juhannusta. Pitää yrittää ottaa siitäkin kuva, kun huomenna taas menemme huvilalle aloittamaan kesälomaamme.

Vaja on palvellut meitä jo parin vuoden verran. Siinä on puuliiteri, varasto ja kompostoiva WC – jota käytämme myös biojätteen kompostointiin.

Vajan eteen kylvimme nurmikon, joka on ollut poikien suosikkipaikka. Ostimme siihen ison jalkapallomaalin pihapelejä varten. Kohta nurmikkoa reunustavat pensaat alkavat olla jo ihan oikea este pallolle. Sitä ennen pallo haetaan noin vartin välein järvestä.

Saunan vieressä oleva kesäkeittiö on tällä haavaa eniten kesken. Kunhan se saadaan rapattua, saamme ulkotakan käyttöön. Aikanaan aukko suljetaan rullaovella ja sisälle tulee grilli ja apupöytiä ruoanlaittoa varten. Vesi saadaan saunatuvasta.

Ulkokalusteiksi ostimme K-Raudan Cello-sarjasta komposiittipintaisia ja metallirunkoisia pöytiä ja penkkejä. Pöytiä on kaikkiaan neljä ja penkkejä kahdeksan, puolet yläterassilla ja puolet alhaalla.

Näin voimme tarvittaessa siirrellä kalusteita terassilta toiselle, jos pitäisi ruokkia iso porukka. Yhden pöytäryhmän ympärille menee mukavasti kahdeksan henkeä ja ahtamalla kaksitoista, joten ihan heti noita ei onneksi tarvitse kuljetella.

Juhannuksen jälkeen sähkömies kävi asentamassa muutaman lampun huvilaan ja puuttuvat peitekannet. Samoin rantasaunaan on saatu putkityöt tehtyä. Huomenna nähdään, miltä ne näyttävät.

Yritän saada nyt jatkossa kuvia vähän useammin, kun on valmista pintaa ja yksityiskohtia esiteltäväksi.

Vaja valmis

Lokakuussa on pidetty vain pientä liekkiä rakennustyössä, suurin osa asioista on jo hyvässä hapessa.

Yksi isompi tapahtuma kuuhun mahtuu: saimme nimittäin vajan. Se rakennettiin Puuteos Nurmen verstaalla ja tuotiin nosturilla suoraan paikalleen. Vajassa on muutaman neliön puuliiteri, melkein yhtä iso varasto ja pieni ulkohuussi – jota luultavasti käytämme lähinnä biojätteen kompostointiin.

Vanhempani olivat käymässä lasten syyslomalla ja isäni avustuksella siirsimme yhden ulkopinon liiteriin, jonne tuli kaikkinensa kolme korkeaa puupinoa. Katon alla on ainakin parin vuoden polttopuut ja ulkona vielä muutamaksi vuodeksi päälle.

Tonttimme yksi kulma siivoutui mukavasti puupinon kadotessa. Sinne jäi toki vielä rankakasa sahattavaksi ja pilkottavaksi, eli puuhaa on tarjolla talvipäiviksi.

Täytimme ulkovaraston siivoamalla huvilan terassin alusen, jonne olimme tavarat varastoineet edellisen ulkovaraston lähdettyä kierrätykseen. Saimme huvilan talvikuntoon, eli kaikki tavara on säältä suojattuna ja lukkojen takana.

Lukoista puheen ollen, vietin syysloman lauantain ulkotöissä asennellen kahta Abloyn lukkoa. Meillä kävi hyvä tuuri, saimme ostettua kaksi lukkopesää Lohjan K-Raudasta ja kolmet kahvat Lohjan Lukkopalvelusta, jossa myös lukot sarjoitettiin muiden lukkojen kanssa samaan sarjaan. Enempää tavaraa noissa liikkeissä ei ollutkaan, mutta onneksi nuo riittivät.

Olen asennellut lukkoja vuonna 1989 ollessani YIT:llä kesätöissä kotikunnassani. Asia oli näemmä monimutkaistunut sen jälkeen ja asennuksessa meni useita tunteja. Katkoin naapurilta lainatulla rautasahalla lukkojen ruuveja useaan otteeseen – tuli tehtyä yksi mittavirhekin – ja tuskailin lukkopesän korotuslevyjen oikean määrän kanssa. Kun lopulta tuntien väännön jälkeen sain ensimmäisen pesän kiinni, toinen meni heittämällä noin vartissa.

Harmillisesti toisen lukon suojakuoren kiinnitysruuvin reiän sisäkierre oli mennyt rikki, joten se jäi nyt vain yhden ruuvin varaan. K-Rauta ja Abloy reagoivat asiaan ripeästi ja saan uuden suojakuoren postissa.

Kahvatöitä olisi tarjolla lisääkin, sisäovien kahvat ovat saapuneet ja noudan ne loppuviikosta kotiin ja sieltä aikanaan huvilalle. Toivottavasti niiden asennus ei ole aivan yhtä vaikeaa.

Lopuksi asensimme mustainfrasalamalla varustettuja riistakameroita tarkkailemaan tonttiamme vorojen varalta. Näistä en kerro sen enempää julkisesti, mutta hyvin toimivat. Laitoimme useamman kameravalvonnasta varoittavan tarran sisäänkulkuväylille.

Isojen puiden kaatoa ja lomailua

Tasan kaksi viikkoa sitten isäni ja setäni kaatoivat, karsivat ja pölkyttivät kaikki suuret puut tulevan huvilan paikalta. Tämä blogikirjoitus viivästyi, kun urakan jälkeen olin aika lailla poikki ja sitten vietimme viikon Sloveniassa. Nyt olemme taas mökillämme, nauttimassa Suomen suvesta – lämpömittarissa on melkein 30 astetta ja järvivesi on juuri sopivaa pulikoimiseen.

Puusavotassa kaadettiin 14 isoa puuta, suurin osa kuusia ja kolme-neljä koivua. Lisäksi pienempiä puita kaatui useita ja tontti avartui merkittävästi. Samalla saimme viimeisen käytännön esteen töiden aloittamisesta raivattua tieltämme. Nyt on enää suunnittelutöitä ja hallinnollisia kuvioita aloittamisen edessä.

Setäni Aulis on pitkän linjan metsätyömies monien muiden taitojensa ohella ja sen huomasi tehokkuudesta. Saavuimme tontille keskiviikkona ennen kolmea ja viiden nurkilla kaikki isot puut olivat nurin. Kaatuneina täsmälleen siihen suuntaan kuin haluttiinkin. Tyyni sää ja hydraulinen työntövarsi auttoivat kummasti.

Torstai menikin melkein kokonaan puiden karsimiseen ja pöllittämiseen. Kaksi moottorisahaa lauloivat jo ennen aamuseitsemää ja työ oli tehty noin kahdelta. Tuloksena on viisi isoa pöllikasaa, jotka odottavat halkomistaan ja pinoamistaan.

Saman viikon sunnuntaina kävimme Fiskarsissa ostamassa kaikkein suurimman halkaisukirveen ja erillisen halkaisukiilan. Niillä olen kopsutellut parikymmentä pölliä halki – polttopuita on tullut niistä jo reilu puolikas kuutiota. Kun pöllejä on satoja, niin polttopuista ei tule lähitulevaisuudessa pulaa.


Ostimme paikallisesta K-Raudasta myyräverkkoa, josta rakensimme häkin puille. Kolme neljästä tekemästäni pinosta on kaatunut vuosien aikana, joten nyt kokeilemme toista keinoa puiden kuivaamiseen. Ainakin tähän asti verkkohäkki on toiminut loistavasti.

Huomenna meille pitäisi saapua lehtikuusinen laituri Virosta. Hieman jännittää, kun tarkkaa aikaa ei ole saatu vielä sovittua.

Metsän raivausta ja halkoja

Vietimme vanhempieni kanssa mökillä työntäyteiset kolme päivää viime viikon alussa. Tehtävänä oli raivata tonttia, jotta voisimme aloittaa suunnittelun elokuussa.

Menin isän ja Aapon kanssa mökille jo sunnuntai-iltana suunnittelemaan töitä ja saunomaan. Maanantaina aamulla saha alkoi laulamaan heti aamupalan jälkeen ja kaadoimme puita rannasta lähtien mökin eteläpuolelta. Homma sujui aluksi kuin rasvattu, mutta sitten muutama puu jäi kiinni toistensa latvuksiin ja jouduimme tekemään melko ison työn saadaksemme ne irti. Tahti ymmärrettävästi hidastui.

Iltapäivään mennessä puut oli kaadettu rannalta mökille ja siirryimme tekemään klapeja. Tässä työssä menikin sitten koko ilta ja myös tiistaipäivä.

Tiistaina isä paikkasi mökin mukana tulleen veneen — siinä oli pieni halkeama, josta sadevesi pääsi ponttoonin sisään. Itse haloin klapeja melkein koko päivän isän sahatessa ja Sannan ja äidin pinotessa niitä. Haavat, pihlajat ja koivut halkesivat oikein nätisti, mutta kuusipöllejä sain piestä tosissani. Välityönä kaadoimme muutaman kuusen keittiön ikkunan takaa ja nyt luonnonvaloa riittää hellahommiin pitkälle iltaan.

Illalla puut olivat halottu ja koko kroppa oli kuin tulessa. Klapeja on noin 16 pinometriä eli viitisen mottia. Niillä lämmittää saunaa muutaman vuoden.

Pojat keräsivät kuusen oksia ja vuorasivat niillä aloittamaani laavutyylistä majaa. Vaikka majaan tehtiin toinenkin puoli, havuja jäi yli odottamaan syksyä ja risukasojen polttoa.

Keskiviikkona jatkoimme puiden kaatamista mökin takapuolelta. Nyt jätimme puut pilkkomatta ja keräsimme rangat kasoihin. Koivut saivat jäädä pystyyn, ne kun lahoavat helposti rankoina.

Tontti avartui kummasti ja jäljelle jäi muutamia vesurilla kaadettavia vesakoita. Appivanhemmilla olisi ylimääräinen raivaussahakin, mutta se on Taivalkoskella ja siksi tarttunen vesuriin viikonloppuna tai ensi viikon alussa.

Keskiviikon lopuksi isä asensi vajasta löydetyn ja Polvijärvellä huolletun perämoottorin veneeseen ja kävimme testaamassa värkin toimintaa. Pienten alkuhäslinkien jälkeen kone kävi hyvin ja antoi hyvän vauhdin. Tuli samalla nähtyä tontti myös järveltä käsin.

Täytyy nostaa hattua koneen korjaajalle. Jos olisin tiennyt, että Monarkien valmistus on lopetettu vuonna 1974, moottori olisi varmaan päätynyt jätteisiin. Varaosiakaan ei siihen enää saa, mutta uusi kaasuttajan kalvo oli tehty käsityönä asiaa varten ostetusta kumipalasta. Isä oli ostanut myös letkun, polttoainetankin ja liittimiä, joiden hinta jäi kysymättä. Asiaan pitää vielä palata.

Kaivon kunnostus, hiiret ja puupino

Kävin tänään syksyisessä kelissä mökillä. Olin sovinut tapaamisen Vesihuolto Eerolan asiantuntijan kanssa. Tarkoituksena on kunnostaa kaivo poistamalla pohjaliete, saumaamalla renkaiden saumat uudestaan ja lopuksi asentamalla sähköpumppu. Käynti oli erittäin mutkaton ja selkeä, tarjouksen pitäisi tulla erikseen postissa. Kaikkiin kysymyksiini löytyi vastaus, tältä pohjalta Eerola vaikuttaa hyvältä firmalta.

Samassa yhteydessä vein mökkiin muutaman myrkkyrasian hiirille. Olin nähnyt siimahäntiä pari kertaa portaiden alla olevassa halkovarastossa, jossa niillä lienee pesä. Ostin ”hiiribaarit” Lohjan K-Raudasta ja asettelin ne mahdollisille kulkureiteille. Myrkky on sellaista mallia, että hiiri tuntee kasvavaa tarvetta juoda ja etsiytyy kuolemaan veden ääreen. Eli raatojen ei pitäisi haista mökin rakenteissa.

Hieno puupinomme vajan takana oli kaatunut. Vika lienee pinoajissa eli lähinnä allekirjoittaneessa. Vietin urheilullisen parikymmentä minuuttia vajan takana ja pino oli kuin uusi. Hieman seuraava vierailu tosin jännittää, aika nopeasti puut nakkelin takaisin pinoon.