Vietimme viime viikonlopun mökillä lauantaista tiistaihin. Viikonlopun aikana siivosimme taasen tonttia. Poltimme pari risukasaa, joista tuli molemmista kunnon roihut. Pojat olivat innoissaan ja onhan iso tuli aina kiehtovan näköistä aikuisellekin.

Näin kaupunkilaisena ajattelin, että joku kuitenkin soittaa palokunnan paikalle — mutta kaiketi maalla ollaan totuttu leppoisampaan menoon ja saimme polttaa risumme keskenämme.

Jatkoin samalla tontin raivausta vesuri kädessä. Isä kaatoi melkein kaikki isot puut tontin alapäästä ja minulle jäi alle ranteen paksuiset lepikot. Niissä olikin yllättävästi työtä, kun puita kasvoi reilu kymmenen neliömetriä kohti. Vaikka Aapo auttoi risujen kantamisessa, sain vain yhden kolmesta keskeisimmästä pusikosta kaadettua kahdessa päivässä. Työ ei siis lopu kesken — varsinkin kun toinen raja on käytännössä kokonaan lepikkoa.

Vesurilla hakkaaminen käy nopeasti käsien päälle, joten välillä kävin vilvoittelemassa ja kaatamassa kortetta. Vesi oli edelleen sangen viileää, joten suurin osa töistä kävi kahluuhousut jalassa. Kertaalleen kävin ilman niitä saunan yhteydessä, mutta työteho oli alle puolet normaalista. Nyt vedet ovat Forecan mukaan lämmenneet, mutta emme ole tontilla luultavasti seuraavaan kahteen viikkoon.

Ruovikko on pienentynyt kolmeen erilliseen alueeseen, joista yksi on rannassa ja kaksi kauempana. Mahdollisesti saan kaikki ruo’ot niitettyä ennen syksyä, jos vain vesi pysyy lämpimänä.

Maanantaina vierailimme sateisessa Tammisaaressa. Tiistaina oli puolestaan mökin kannalta erittäin tärkeä päivä; puhuimme naapureiden kanssa uudesta tiestä. Merkitsimme tien maastoon ja keskustelimme oikeuksista ja rasitteista.

Tieasia eteni merkittävästi ja useasta kohdasta päästiin sopimukseen. Pari kohtaa on vielä osalla naapureista perheen sisäisessä pohdinnassa, mutta olen luottavaisilla mielin — tiistaiset keskustelut käytiin hyvässä ja rakentavassa hengessä.