Sivuston blogimerkinnät kronologisessa järjestyksessä, eli vanhin ensin.

Tervetuloa!

Tervetuloa puhettahuvilasta.fi:in! Tällä sivustolla puhutaan huvilaprojektistamme, joka otti muutama päivä sitten ensimmäisen konkreettisen askeleensa — teimme tarjouksen mökkitontista, jonka löysimme sattumalta selatessamme Länsiväylää.

Mutta ensin kuitenkin muutama sananen sivustosta. Pyrimme dokumentoimaan tänne huvilaprojektimme eri vaiheet mahdollisimman avoimesti, jotta huvilan ostoa miettivät näkevät millaiseen soppaan aikovat lusikkansa laittaa. Rehellisyyden nimissä meilläkään ei ole vielä siitä tietoa, mutta näkemyksemme kasvanee projektin aikana. Tämän pyrimme sitten jakamaan kaikkien lukijoiden kanssa. Toivottavasti siitä on iloa ja hyötyä.

Kerromme lisäksi, kuinka paljon meiltä kuluu rahaa tontin kunnostukseen ja uuden huvilan tekoon. Odotamme itsekin mielenkiinnolla loppusummaa. Kun uusi huvila on muutaman vuoden päästä valmis, sivusto on täyttänyt tehtävänsä ja arkistoidaan.

Meistä vielä sen verran, että olemme nelihenkinen perhe Espoosta. Vanhemmat ovat molemmat yrittäjiä tietotekniikka- ja patenttialoilla. Molemmat lapsemme ovat poikia; vanhempi on kuusi vuotta ja menossa kovalla tohinalla esikouluun, nuorempi on kolme. Molemmat ovat verrattain innoissaan mökistä.

Ja sitten takaisin tontin ostoon. Tontti vaikutti hyvältä sekä mainoksessa että välittäjän sivuilla, joten lähdimme sitä katsomaan samana iltana. Koska kyseessä oli helatorstai, emme saaneet välittäjää kiinni ja etsiydyimme tontille omin nokkinemme. Pihassa ollut auto esti tarkemman tutustumisen — oletimme omistajan olevan paikalla. Jälkeenpäin selvisi, että myyjänä on kuolinpesä ja auto oli jonkun toisen katselijan.

Tontti ja mökki olivat molemmat ns. remontoijan unelmia. Muuten paikka täsmäsi melko hyvin tarpeisiimme:

  • Alle tunnin ajomatka asunnoltamme ja perille pääsee autolla.
  • Oma ja lapsiystävällinen ranta.
  • Riittävän iso tontti ja rutkasti rakennusoikeutta.
  • Palvelut ajomatkan varrella.
  • Sähköt.

Tontti sijaitsee Lohjansaaressa Karjalohjan puolella, noin 75 kilometriä asunnoltamme. Sen koko on 0,4 hehtaaria ja sillä on 60 metriä omaa rantaa. Ranta on matalahko ja se syvenee tasaisesti noin kymmeneen metriin saakka — sopii sekä lapsille että aikuisille. Rakennusoikeutta on 150 neliötä, lisäksi saa rakentaa saunarakennuksen ja muita vastaavia. Matkalla on tarjolla Lohjan palvelut.

Maanantaina soittelin välittäjälle ja sovin näytöstä. Tenttasin häneltä melkoisen määrän tietoa ja soittelin myös kunnan rakennustarkastajalle. Selvisi, että vesivessaa ei saa rakentaa ja vesijohtoa tai viemäröintiä tulee tuskin koskaan niin harvasti asutulle alueelle. Karjalohja on lisäksi liittymässä ensi vuoden lopussa Lohjan kaupunkiin, joten sitä ennen kannattaa hakea poikkeamispäätös uudelle huvilalle — Lohjan rakennusjärjestys antaa vähemmän neliöitä tontille. Muuten ei ilmennyt mitään ihmeellisyyksiä, mutta opin paljon kiinteistön ostosta ja mökkitonteista.

Näytössä kiersimme tontin alueen tarkemmin ja tutustuimme mökkiin. Tontti on varsin jyrkkä ja sen yläosasta avautuvat hienot näkymät järvelle. Mökki on 50-luvulta ja melko pitkälti alkuperäisessä kunnossa. Siihen aikaan osattiin vielä rakentaa ja puukin oli tiheäsyistä, joten se kelvannee meille kunnes päätämme rakentaa uuden huvilan.

Parin päivän pohdinnan jälkeen päätimme tehdä käsirahallisen tarjouksen. Välittäjä otti tarjouksen vastaan ja maksoimme käsirahan. Tämän jälkeen välittäjä ei voi ottaa uusia tarjouksia ennen tarjouksemme käsittelyä. Kiinteistökaupassa käsiraha palautetaan ostajalle, mikäli hän päättää vetää tarjouksen pois — kustannukset myynnin käynnistämisestä uudelleen tulevat tosin ostajan kontolle. Käsirahan suuruus on myös ostajan päätettävissä, joten pystyimme verrattain pienellä riskillä sulkemaan muut tarjoajat ulos ja samalla osoittamaan olevamme tosissamme.

Pojille tarjouksen teko ja päätöksen odottelu oli uusi ja varsin ihmeellinen tilanne. Nuorempi itkeä tirautti yhtenä iltana, kun pelkäsi tarjouksemme olevan huono ja mökin menevän sivu suun. Kova on tahto molemmilla päästä omaan rantaan uimaan.

Koska myyjä on perikunta, päätöksen teko kesti hetken. Juuri ennen juhannusta välittäjä ilmoitti, että tarjouksemme on hyväksytty. Uskalsimme aloittaa bloggaamisen ja ryhtyä valmistelemaan mökkiprojektiamme Evernoten avulla. Kiinteistökauppa ei ole tosin varma ennen kuin virallinen kaupanvahvistaja on vahvistanut kaupan, mutta oletamme myös myyjien olevan tosissaan. Juhannuksen jälkeenhän se nähdään.

Loma-asuntomessuilla

Kävimme tänään fiilistelemässä loma-asuntomessuilla ja katselimme mahdollisia huvila-aihioita tulevalle tontillemme. Jo ennen messuja pyörittelemämme arkkitehtuurilinjaukset vahvistuivat.

PlusArkkitehtien ja Honkatalojen yhteinen PlusHuvilat-mallisto oli etukäteen suosikkimme messuhuviloiden joukossa, eikä siihen tarvinnut onneksi livenäkään pettyä. Se oli huikean valoisa, olemukseltaan moderni ja pohjaltaan meille sellaisenaan yllättävän sopiva.

Tontti on sen verran mäkinen, että huvila pitää sovittaa sinne taiten. Lomien jälkeen pitää setviä asiaa enemmän, emmekä varmaankaan jää pelkästään PlusHuviloiden varaan.

Lisäksi meitä innostivat Lapponia Housen Wing of Eagle ja Kuusamo Hirsitalojen Nuuna.

Muuten messuista jäi hieman pliisu kuva. Mitään todella päräyttävää ei ollut esillä ja kohteet muistuttivat paljon toisiaan. Musta on nyt kuuminta hottia saunoissa.

Nimet paperissa!

Astelin puolisen tuntia sitten Tapiola Pankin Tapiolan konttorista ulos kiinteistön omistajana. Tilaisuus oli varsin mutkaton, myyjät lämminhenkisiä ja virallinen kaupanvahvistaja yllättävän hauska mies. Lupasin meidän pitävän kiinteistöstä hyvää huolta.

Tästä se varsinainen matka alkaa.

Ensimmäinen viikonloppu

Vietimme ensimmäisen viikonlopun uusvanhalla mökillämme. Ohjelmassa oli raivausta sisällä ja ulkona, molempina päivinä paiskottiin noin normaalin työpäivän verran. Mökkiä ei saatu vielä aivan yövyttävään tai saunottavaan kuntoon — lähellä kuitenkin ollaan ja asiaan palataan ensi viikonloppuna.

Tyhjensimme mökin sisältä kaikesta ylimääräisestä. Kannoin tavaraa puoli päivää ulos mökistä odottamaan roskalavaa, jonka myyjät lupasivat järjestää. Ensi viikonloppuna paikalle tuleekin traktorin peräkärry, joka luvattiin tyhjentää niin useasti kuin on tarvetta.

Sanna siivosi mökin sisältä ja minä raivasin pusikkoa ulkona. Pääsin käyttämään sekä viikatetta että vesuria, olo oli varsin nostalginen — käyttelin näitä enemmän teininä vanhempieni mökillä. Tontilla on paljon puuta, se on kasvamassa umpeen haapaa, leppää ja pihlajaa. Moottorisahaa pitää näyttää lähitulevaisuudessa. Uuden kirveeni löin kertaalleen kiveen, terän ylälaidassa on parin sentin lommo. Tämä harmitti melkein koko lauantain.

Mökki oli odotettua paremmassa siivossa, edellinen omistaja vaikuttaa olleen siisti asuja. Jääkaappi lähti käyntiin ja kylmeni, kaapeista löytyi kokonainen setti astioita. Kalusteetkin ovat hyvässä kunnossa lukuunottamatta yhtä laveria, joka oli hapertunut ja piti purkaa ennen kantamista ulos. Suuren osan kalusteista säästämme, mutta kaikki tekstiilit, patjat ja vuodevaatteet pitää hävittää.

Pari pulmakulmaakin löytyi. Puucee on vajassa, jonka yksi kulma on repsahtanut tolpan antaessa periksi. Vessassa käynti ei ole kovin miellyttävää, kun pitää koko ajan pelätä talon romahtavan rinnettä alas ja järveen. Sovin isäni kanssa, että nostamme sen kahteen pekkaan tulevina viikkoina suoraan ja teemme uudet tolpat. Sitä ennen vessan kaltevuutta täytyy vain sietää.

Laituri on toinen ongelma. Se on osittain lahonnut ja varsin epämiellyttävän näköinen. Ehkä siitä saa vielä toimivan, pitää tutustua asiaan tarkemmin. Myyjät kertoivat ponttoonien olevan ehjiä, joten jonkunlaista toivoa on.

Kaivon vedenlaadusta ei ole kenelläkään mitään tietoa. Jos sinne pääsee pintavettä, se voi olla juomakelvotonta. Väriltään se on kellertävää, joten suhtaudumme siihen terveellä epäluulolla. Lohjalta löytyy lähin vesilaboratorio, jonne pitää jossakin välissä kiikuttaa vesinäyte.

Yksi selkeä pettymyskin mahtui joukkoon. Tietoteknisellä alalla työni on pitkälti Internet-vetoista ja haluan saada hyvän yhteyden myös mökillä, jospa siellä vaikka voisi joskus tehdä etätöitä luonnon helmasta. Elisan liittymäni antoi nopeudeksi kaksi kilotavua sekunnissa, millä ei surffata verkossa tai edes lueta sähköposteja. Pitää miettiä ratkaisua tähän, suunta-antenni mokkulassa voisi auttaa — nyt kokeilin yhteyttä pelkästään kännykällä.

Yö mökillä

Valmistauduimme ensimmäiseen mökkiyöhömme huolella. Auto oli tavaraa täynnä kattoon saakka. Mökillä purkuun meni hetki, varsinkin kun kaapit ovat vielä osittain siivoamatta ja kaikki tavara piti kantaa tupaan. Onneksi siinä on riittävästi kokoa, ettei mene koko aika tavaroiden väistelyssä.

Traktorin peräkärry oli luvatusti paikoillaan ja aloitin mökin alusen tyhjennyksellä. Kaikki edellisenä viikonloppuna kantamani tavarat piti kantaa vielä kärryyn. Lisäksi kannoin tavaraa jonkun verran mökistä ja sen ympäristöstä. Kärry täyttyi laitojaan myöten ja vaja oli vielä tyhjentämättä.

Tässä vaiheessa päätimme, että minun lienee parasta mennä hakemaan kompostikäymälä Aapon kanssa läheiseltä Hankkijalta. Matkalla soitin kärryn toimittaneelle perikunnan jäsenelle ja hän lupasi käydä tyhjentämässä sen. Hankkijalta ostettiin käymälän lisäksi saavi saunaan ja muutamia tarvikkeita. Samalla sain vihjeen pajasta, jossa voisi käydä tahkoamassa kirveen taas priimakuntoon.

Kärry oli tyhjä ja samalla paikalla. Olimme olleet poissa vain noin reilun tunnin. Täytyy nostaa hattua hienosta toiminnasta!

Tyhjensin seuraavaksi vajan. Pojista oli yllättävän paljon apua, he heittelivät pienempää tavaraa kärryyn ja Aapo piteli jätesäkkien suita. Tekivät töitä melkein tunnin ilman nurinaa. Vajan tyhjennys täyttikin kärryn kukkuroilleen. Siellä oli rojua poikineen. Kaikki paitsi perämoottori tarvikkeineen ja muutamat naulalaatikot päätyivät lavalle. Sitten tyhjensin saunan alla olevan puuvaraston ja kannoimme Sannan kanssa pari isompaa tavaraa puutarhasta. Kaikki saatiin onneksi mahtumaan kärryyn.

Olin urakan jälkeen todella likainen ja sauna tuntui hyvältä. Sanna oli saanut urakkani aikana mökin siivottua ja tavarat pitkälti paikoilleen. Saatuamme pojat nukkumaan viritin vielä ostamaani suunta-antennia. Sain sillä yhteysnopeudun kymmenkertaistumaan edge-verkkoon. Nyt nopeus on 200 kilobittiä sekunnissa. Sillä tulee toimeen pakkoraossa, mutta käytännössä sen varaan ei voi heittäytyä tekemään töitä. Päätin ottaa aikalisän asiassa.

Sunnuntaina aamuaurinko herätti meidät seitsemältä paistamalla silmiin. Jatkoimme puuhasteluamme siitä, mihin jäimme lauantaina. Raivasin hieman lisää pusikkoa rannasta, lähinnä kaivon ympäriltä.

Pojat keräsivät mustikoita, saivatkin niitä muutaman kappaleen omalla poimurillaan. Emme ole aikuisten mallia vielä ostaneet, ehkä ensi kesänä ehtisi marjaankin.

Lounaan jälkeen lähdimme kotiin, huomenna on lähtö Legolandiin ja matkalaukut ovat vielä pakkaamatta. Mökkitöihin tulee viikon tauko, jonka jälkeen palaan poikien ja vanhempieni kanssa nostamaan vajaa. Sanna on työmatkalla. Edessä on siis mielenkiintoisia viikkoja.

Vajan nosto

Tänään saavutettiin merkittävä virstanpylväs, kun ulkovaja ja sen sisällä oleva puucee nostettiin uusille jaloille. Nostossa käytettiin apuna hydraulitunkkia ja kolmea tontilta kaadettua puuta. Kaksi puista oli parruina vajan alla ja kolmannesta pilkottiin tukipölkkyjä aina tarpeen mukaan. Alimpana ollutta kulmaa nostettiin melkein puoli metriä, joten puuhaa riitti aamusta pitkälle iltapäivään.

Nostoväkenä toimi allekirjoittanut ja isäni. Aikaisempaa kokemusta vastaavasta on 80-luvun loppupuolelta, kun vanhempieni kesäpaikassa laajennettiin aittaa ja sitä siirreltiin tunkkien kanssa.

Vaja on nyt suorassa pohjastaan, mutta rungon vääntymisen takia se on pohjapiirustukseltaan lievä suunnikas. Samoin seinät vinksottavat hieman, mutta se saa luvan välttää muutaman seuraavan vuoden ajan.

Pari viikkoa aiemmin ostettu Biolanin kompostoiva käymälä asennettiin samalla. Vanhasta vessasta purettiin istuinosa kokonaan, tehtiin riittävä reikä lattiaan ja nostettiin uusi käymälä vajan vanhojen betonianturoiden ja kestopuukehikon päälle. Ratkaisu ei ole kaunein mahdollinen, mutta on jo saanut hyvät arvostelut käyttäjiltään.

Asennuksen lopuksi sahasin tuuletusputkelle reiän kattoon. Yllätyksekseni se meni kerralla oikein. Putken päähän piti viedä vielä hattu, joten kiipesin vajan katolle vanhaa lankkuportaikkoa pitkin. Vajasta löytyneellä huopapalalla saatiin reikä siistittyä. Edellisen remontin silikoni oli mennyt vanhaksi, joten tiivistys on vielä edessä. Samalla tuli kattokin lakaistua.

Olemme olleet muutenkin aktiivisia. Teimme autolle kääntöpaikan kaatamalla tien vieressä kasvaneet lehtipuut, samalla tuli neljännesmotti polttopuita halottavaksi. Mökkiin asensin rullaverhot, nyt ei aamuaurinko enää herätä seitsemältä. Isä levensi väylää kaislikossa ja minä mätin kaislat maihin.

Internet-yhteydessä pääsin mukavasti eteenpäin. Ostin DNA:n prepaid-yhteyden testaamista varten ja se toimii 3G-verkossa. Yhteysnopeus oli 0.5 megabittiä molempiin suuntiin riippumatta suunta-antennin suunnasta ja kentän voimakkuudesta. Surffaus sujuu varsin hyvin. Luulen, että yhteysnopeutta rajoitetaan verkon suunnasta. Pitää piipahtaa Lohjalla DNA-kauppaan ja hankkia nopeampia yhteys, ehkäpä nopeus nousee vielä. Tämäkin helpotti oloa Elisan yhteyden säätämisen jälkeen.

Uni on tullut helposti kovien työpäivien jälkeen.

Uudet lauteet

Saunan alkuperäiset lauteet olivat melko kapeat ja siten hankalat lapsille. Ulkoasukaan ei ollut kovin loistelias, niiden ikä varmaankin lasketaan vuosikymmenissä. Päätimme isän kanssa poistaa lauteiden ongelmat tekemällä uudet, leveät ja hyväkuntoiset.

Pohdin toissailtana mahdollisia puuvalintoja. Vanhempani ovat luottaneet apassiin, mutta se on mielestäni liian vaaleaa saunaamme. Kiuas on vieläpä kertalämmitteinen ja häkälöylyjen yhteydessä ilmaan lentää aina hieman tuhkaa kiviltä, joten vaalea laude tummenee nopeasti.

Lämpökäsitelty haapa valikoitui Puukeskuksen sivuilta voittajaksi. Eilen keskiviikkona kävin sitten nuoremman pojan kanssa asiointimatkalla Lohjalla ja ostin Puukeskuksen melkein tyhjäksi haapalaudepuista. Samalla tuli ostettua muutkin tarvikkeet lauteiden rakentamiseen, mitä nyt parafiiniöljy unohtui.

Olin laskenut laudepuiden pituudet tarkasti pyrkien minimoimaan hukkaa. Puukeskuksessa ei kuitenkaan ollut tarjolla kaikkia pituuksia, joten ostin lopulta hieman summamutikassa. Matkalla olikin hyvää aikaa pohtia lautojen riittävyyttä, yrittäen muistaa saunasta otettuja mittoja.

Kyseinen reissu kesti nimittäin melkein neljä tuntia. Ensiksi kävimme viemässä vesinäytteen Länsi-Uudenmaan Vesi- ja Ympäristö ry:yn. Sen jälkeen jokaisessa kaupassa meni reilusti enemmän aikaa kuin luulisi. Olen jo tottunut siihen, että rautakaupoissa mikään ei tapahdu näppärästi ja jokaista asiaa selvitellään kauan. Tällä kertaa kuitenkin Lohjan Puukeskus oli melkeinpä nopein ostospaikka. Sain kiinni hyvän myyjän, nuoren naisen vieläpä, ja hänen kanssaan kävimme hakemassa kaikki tavarat ilman suurempia arvontoja.

Sen sijaan DNA:n liikkeessä meni todella kauan. Erehdyin kysymään myyjältä, että onkohan prepaid-liittymän yhteysnopeutta jotenkin rajattu. Tietoa ei löytynyt liikkeestä eikä DNA:n jälleenmyyjien tuesta. Lopulta päätin ostaa toiseksi nopeimman langattoman laajakaistan, jolla saa maksimissaan kymmenen megabittiä sekunnissa. Kolmannes tai neljännes maksimista olisi jo riittävä nopeus kaikkeen oleelliseen.

Samoin marketissa menee aina enemmän aikaa kuin olettaisi. Säntäilin hyllyjen välillä ja kävelin varmaan kolme tai neljä kertaa saman käytävänpätkän, hakien aina jotakin tavaraa eri päästä kauppaa. Ehkä jonakin kauniina päivänä pystyn kulkemaan Lohjan Prisman loogisessa järjestyksessä.

Eilen illalla isä aloitti lauteiden rakentamisen ja sai molemmat lauteet tehtyä ennen iltaa. Päätimme jättää vanhat lauteet vielä purkamatta, koska silloin olisi jäänyt saunomatta. Lisäksi lauteet olisi hyvä öljytä ennen käyttöä.

Illan pimenevinä tunteina pääsin lopulta testaamaan uutta internet-yhteyttä ja GlobeSurferin resetoinnin jälkeen nopeudeksi vakiintui viisi megabittiä. Paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Loppuilta menikin sitten verkossa.

Tänään hain Sannan työmatkalta ja samalla meillä kävi ensimmäiset vieraat mökillä, pikkusiskoni perheineen. Heillä on samanikäiset pojat kuin meillä, joten serkuksilla oli hauskaa rypeä järvessä. Itse en päässyt paljoakaan seurustelemaan vieraiden kanssa tällä kertaa, sillä rakensin lauteiden tuet ja öljysin lopuksi lauteet. Isä oli hakumatkani aikana purkanut vanhat lauteet polttopuiksi ja tehnyt uudet ritilät lattialle. Lauteet jäivät vielä kastetta vaille, koska öljyn kuivuminen ja saunan lämmittäminen olisi kestänyt turhan kauan.

Lähdemme huomenna matkalle pohjois-Suomeen, joten huvilaprojekti on reilun viikon jäissä.

Työntäyteinen päivä

Vietimme yhden mökkipäivän kolmeen pekkaan. Vanhempi poika on isovanhempien hoteissa vielä yhden yön, joten olemme nyt hieman kutistunut perhe. Tästä on se hyöty, että mökillä ei ole tarvinnut toimia erotuomarina poikien nujakoissa, vaan on voinut keskittyä tekemään hommia ja oleilemaan.

Sannan järjestäessä mökkiä sisältä ruuvasin vajaan ristikkäistuet. Isä ehti jo hoputtaa tästä asiasta ja minuakin hieman huoletti vajan pysyminen tolpillaan. Onneksi tänä aikana ei ole ollut isompia myrskyjä.

Vajan alta löytyi mukavasti puita tukia varten. Ruuvasin ne mahdollisuuksien mukaan tolppien sisäpinnalle. Vajan etupuolen tuet piti ruuvata paikoilleen vajan alta. Olin yllättynyt, kuinka ketterästi pääsin kulkemaan noin puolen metrin korkuisessa tilassa enkä saanut yhtään naarmua.

Vajan alaosa on edelleen irvokkaan näköinen ja sitä varten pitää hankkia jotakin näkösuojaa. Asia ei kuitenkaan ole — ainakaan vielä — kiireellinen, joten sen ehtii myöhemminkin.

Hommassa tuli nälkä, joten saimme testattua uuden Verkkokauppa.com:sta ostetun grillimme. Grilli on mainospuheiden mukaan kannettava, mutta pidän niitä vahvasti liioiteltuina. Grilli painaa nimittäin yksitoista kiloa, eli saman verran kuin telamiina. Se on myös yhtä kätevä kantaa, joten kovinkaan pitkälle en sitä jaksaisi raahata. Ehkä ensi keväänä vien sen Kaivopuistoon vappuna.

Grilli on hyvä. Siinä on yllättävän iso paistopinta ja possun sisäfile paistui siinä oikein kauniisti. Ensi kerralla tosin öljyän parilan, nyt possusta jäi paloja grilliin… Grillasin samalla kesäkurpitsaa ja maissia. Tuli erittäin hyvää. Siinä grillatessa oli aikaa huoahtaa ja katsella järvellä. Oli hyvä olla, elämä tuntui olevan järjestyksessä ja rauha maassa. Juuri tästä syystä mökkitontti tuli hankittua.

Ruoan jälkeen kaulasin haapoja. Termi ei ollut tuttu minullekaan muutama viikko sitten, mutta naapurissa mökkeilevä metsänhoitaja kertoi sen olevan itse asiassa virallinen tapa kaataa haapa ilman vesoja. Toimitaan seuraavasti: kaadettavasta haavasta kuoritaan pinta pois vajaan puolen metrin matkalta koko puun ympäriltä. Puu kuolee seuraavan vuoden aikana pystyyn ja imee samalla juuriston kuivaksi. Jos haapa kaadetaan tuoreena, se vesoo pitkään juuristaan. Nyt vesoja ei pitäisi tulla.

Kaulaamista jaksoin noin puoli tuntia ja sitten piti lopettaa käsien väsymisen takia. Haapoja on edelleen, jatkan vesurointia seuraavalla kerralla.

Saunan lämmitessä oli hyvä hakata pöllejä klapeiksi ja aloittaa pino. Tontilta kaadetuista puista on syntyi iso kasa pöllejä ja ne pitää nakutella pieniksi ennen syksyn sateita. Omien puiden hakkaaminen olikin mukavaa hommaa. Kirves puri hienosti ja saimme pinonalun valmiiksi. Sitten saunottiin ensimmäistä kertaa uusien lauteiden päällä ja poikien uidessa leikkasin lisää kaislaa. Olin ostanut feikki-Crocsit tätä hommaa varten ja ne olivatkin tarpeen kortteiden seassa kahlatessa.

Kortteet ovat siementämässä, joten niitä riittää ensi vuodeksikin. Muutama korte oli jo noussut aiemmin niitetylle väylälle, mutta vedin nekin nurin. Rantaviivaa on jäljellä enää reilu 50 metriä, eli hommaa on tuleviksikin viikonlopuiksi.

Paluumatkalla kotiin vähän harmitti, että emme ottaneet yöpymiskamppeita mukaan. Mökille olisi ollut mukava jäädä.

Vielä veden juomakelpoisuudesta

Länsi-Uudenmaan Vesi- ja Ympäristö ry:stä tuli lopullinen raportti kaivosta. Kaikki muut arvot olivat kunnossa, mutta kaivossa on liikaa rautaa ja humusta. Molemmat samentavat vettä ja tekevät siitä ikävän makuista.

Raportin pohjalta lähdin selvittämään pumppuasiaa. Alkuperäisenä ideana oli hankkia pumppuun raportin mukaiset suotimet ja hoitaa ongelma kuntoon tekniikalla. Ensimmäinen soittamani vesijohtoliike valeli jonkun verran kylmää vettä ideallamme. Mitään tarkkoja suodinsuosituksia ei heiltä saanut, vaan olisi pitänyt keskustella asiasta maahantuojan kanssa. Kaivo kannattaisi myös kunnostaa. Kaikki oli taas jotenkin vaikeaa (vastaavalla tavalla kuten yleensä rautakaupassa), joten lupailin ympäripyöreästi palata asiaan, kunhan olen pessyt kaivon.

Googletin lisää kaivofirmoja Lohjan alueelta. Yksi kaivoja putsaava firma löytyikin, mutta he kertoivat olevansa ns. toisessa päässä veden elinkaarta eli putsaavat vain jätekaivoja. Heiltä tuli kuitenkin erittäin hyvä vihje, Espoossa toimiva Eerola-yhtiöt.

Soitto sinne sytytti taas valon tunnelin päähän. Heiltä löytyy palvelu, jossa kaivo putsataan ja tiivistetään. Samassa yhteydessä he asentavat halutunlaisen pumpun tarvittavine suotimineen. Hintakin palvelulle jäi ainakin ensimmäisen puhelun jälkeen reiluun viiteensataan euroon ja pumppu siihen päälle. Olen nyt varovaisen optimistinen, koska heiltä saa lisäksi ilmaisen asiantuntija-arvion.

Yritän seuraavaksi tavoitella tätä asiantuntijaa, jotta saisin käyntiajan sovittua. Hän on ensi viikon lomalla, mutta minulla on suora numero ja aion pirauttaa pari kertaa. Katsotaan, saanko kiinni vai meneekö pitkälle. Parin viikon päästä on viikon ulkomaankeikka töiden puolesta, joten homma pitäisi hoitaa heti lomien jälkeen tai sitten se heittää syyskuun alkuun.