Kävimme eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökillämme. Talvi ei ollut juurikaan tehnyt tuhojaan, mitä nyt yksi halkopino oli romahtanut.
Ohjelmassa oli kevyt kevätsiivous: mökin ja saunan putsaus, vessan tyhjennys ja halkojen latominen uuteen pinoon. Työn jälkeen rentouduimme saunassa ja paistamalla makkaraa ja nakkeja grillissä. Pojat kävivät uimassa ja Seelakin kasteli hieman jalkojaan. Laiturin puute hankaloittaa uintitoimia, joten sille pitää tehdä jotakin pikaisesti.
En selkeästi osaa pinota puita kunnolla rinnetontille, koska joka kevät olen yhden pinon pinonnut uudestaan. Viime vuoden lopulla tehty pino on tosin edelleen pystyssä — tein sen pohjat vatupassin kanssa…
Huhtikuun aikana projektimme ei liikahtanut kovinkaan paljoa eteenpäin, olimme lomilla ja muuten vaan kiireisiä.
Tapasimme Janin kanssa uudestaan ja speksasimme tarpeitamme tarjousten pyytämistä ja työmaan vastuunjakoa varten. Jani laittaa tarjouspyyntöjä sovituille firmoille.
Sain Lohjan kaupungilta parin vastaavan työnjohtajan yhteystiedot. Kyselen vielä naapureilta mahdollisia muita nimiä ja sitten soittelen heidät läpi.
Eihän tämä projekti nyt kovin nopeasti etene, mutta toivottavasti tahti jossakin välissä kiihtyy.
Tapasimme Plusarkkitehtien Janin joku aika sitten ja olemme ryhtyneet pienin askelin etenemään rakennusluvasta kohti toteutusta.
Olemme rakentajina ensikertalaisia ja aika paljon uusia asioita tuli opittavaksi. Nyt pitää ryhtyä metsästämään erilaisia asiantuntijoita, jotta lupaehdot täyttyvät.
Onneksi Janilta löytyi lista luottoihmisistä osaan suunnittelutöitä ja loput sitten pitää etsiä itse.
Lohjan kaupunki laskutti rakennusluvan. En olisi uskonut, että se voi olla noin kallis. Tämä tunne luultavasti toistuu useasti rakentamisen aikana, joten alan henkisesti totutella siihen.
Eilen saimme postia Lohjan kaupungilta. Kauan kaivattu rakennuslupa saapui ilman sen suurempia fanfaareja.
Lupanippu oli yllättävän paksu, noin puoli senttiä. Piirustukset tietysti vievät valtaosan, mutta lomakkeita ja ohjeita oli myös paljon. Lupaa lukiessa aloin ymmärtää, että miksi Suomessa rakentaminen on kallista ja miksi kunnilla menee taloudellisesti huonosti.
Hyvää tarkoittavia säädöksiä oli toinen toisensa perään ja meidän pitää hyväksyttää ihmisiä, kokoontua, katselmoida ja selvittää milloin milläkin kokoonpanolla. Näin maallikkona ajattelin, että aiemmin on selvitty vähemmällä ja hyviä taloja on silloinkin rakennettu.
Eipä silti, turha potkia tutkainta vastaan. Nyt pitää arkkitehtien kanssa laatia suunnitelma jatkosta ja ryhtyä hankkimaan tarjouksia.
Kirjoitin joulukuussa, että rakennuslupaan liittyvät dokumentit ovat puoleltamme hanskassa ja odotamme byrokratian pyörähdystä. Kuukausi on vierähtänyt ja tänä aikana olemme saaneet kuittauksen rakennustarkastajalta. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että lupamme pääsee uudelleen käsittelyyn.
Onneksi meillä ei ole kiire.
Olemme olleet matkoilla ja joulun vietossa melkein koko joulukuun, joten rakennusprojektille ei ole tapahtunut juuri mitään.
Rakennusluvasta puuttuneet dokumentit ja muut selvitykset on toimitettu Lohjan kaupungille ja nyt odotellaan kunnallishallinnon rattaiden pyörähdyksiä.
Tieoikeudesta ei valitettu, joten järjestin isäni kanssa talkoot. Toissapäivänä menimme aamuvarhaisella tontille ja isä laittoi sahan laulamaan. Pari ensimmäistä tuntia tuntui, että homma ei juurikaan etene. Metsään ei tullut isoakaan lommoa, vaikka saha lauloi koko ajan. Mietimme jo molemmat, että kuinkahan monena päivänä saamme tulla metsätöihin.
Onneksi puusto harveni ja runkojen paksuus oheni alamäkeen mennessä ja homma alkoi etenemään. Kokosimme kaadetut rungot pinoihin maanomistajien otettavaksi ja merkitsimme tien keskilinjan tolpilla. Lopuksi vielä kuljin kolmen metrin seipään kanssa ja tarkistin, että raivasimme tiepohjaa riittävän leveältä.
Päivän kääntyessä iltaan isä kaatoi vielä puita tulevan parkkipaikan kohdalta. Yllättävää kyllä, saimme koko tielinjan raivattua kuudessa tunnissa.
Seuraavaksi lähden kyselemään tarjouksia tien tekemisestä, huvilan perustuksista ja muista kaivuutöistä tontilla.
Saimme muutama päivä sitten mukavaa postia Maanmittauslaitokselta, kuun alussa pidetyn tietoimituksen pöytäkirjan. Mustaa valkoisella, että tontillemme on nyt uusi tie — joka tosin pitää vielä rakentaa.
Tietoimitus itsessään oli sangen mutkaton tilaisuus tulevan tien kohdalla maastossa. Päivä oli mukavan aurinkoinen. Toimitusinsinööri kävi läpi relevantit lainkohdat ja nykytilanteen, selvitti läsnäolijoille tulevan tien paikan ja tarpeen, tarkisti mielipiteet ja lopulta antoi meille tieoikeuden. Samalla vanha tieoikeus peruttiin turhana.
Tästä alkoi 30 päivän valitusaika, joka menee umpeen ensi viikon maanantaina 4.11. Jos siihen mennessä kukaan ei ole valittanut, tieoikeus saa lainvoiman ja Lohjan kaupunki antaa meille uuden osoitteen. Tämä lisätään rakennuslupaan parin muun lisätiedon kanssa ja luvan käsittely voi jatkua.
Tie pitää vielä rakentaa, nyt sen kohdalla on metsää. Olen sopinut alustavasti isäni kanssa pitäväni parin päivän puunkaatotalkoot marraskuussa. Toivottavasti sää pysyy hyvänä.
Lohjan kaupungilta tuli tietoa, että rakennuslupaa ei voida myöntää ennen kuin tontin uusi tieliittymä on varmistettu ja tontille on saatu osoite.
Tietoimituksen jonotusaika oli noin viisi kuukautta, eli toimitus pidetään parin viikon päästä lokakuun alussa. Hakemuksen laitoin sisään huhti-toukokuun vaihteessa.
Viranomaistoiminnan hitaus on ollut yllätys ja pienoinen pettymyskin. Resurssipulastahan tämä johtuu. Toisaalta käsittääkseni me joudumme maksamaan koko homman viulut, joten luulisi instansseilla olevan halua ottaa rahat mahdollisimman nopeasti pois. Lohjan kaupungillekin rakennusurakasta tulee verotuloja, koska osa tavarasta ja palveluista kannattaa ostaa paikallisesta toimittajalta.
Onneksi kuitenkin asiat etenevät ja virkamiehet kuuntelevat asiakasta. Kävin viime viikon maanantaina näyttämässä tien paikan mittamiehille, jotta saadaan itse tietoimitus hoidettua nopeasti. Erinomaista asiakaspalvelua Maanmittauslaitokselta!
Jos ja kun tien paperit saadaan kuntoon, joudumme odottamaan 30 päivän valitusajan ja sen jälkeen saamme Lohjan kaupungilta osoitteen tontille. Sitten rakennuslupa etenee, toivottavasti myöntöön.
Onneksi päätimme projektin alussa Sannan kanssa, että meillä ei ole kiire.
Saimme lopultakin koko rantakaistaleemme niitettyä kortteesta. Näkymät avartuivat kummasti.
Valitettavasti korte kasvaa takaisin ja jo niitettyjä alueita on saanut niittää uudestaan viikko toisensa jälkeen. Onneksi niittäminen on helpompaa, kun kortteen varsi on kovin ohut ja niitä ei kasva enää aivan yhtä tiheässä kuin aiemmin.
Muutaman vuoden ahkeran niittämisen jälkeen kortteen juuren pitäisi kuolla ja näin on nähtävästi tapahtunut jo ensimmäisenä kesänä niitetyn uimaväylän kohdalta — sinne ei juurikaan kortetta nouse.
Sain niittotyön jälkeen myös Maanmittauslaitokselta tieasiaamme hoitavan henkilön kiinni ja aikataulumme sai hieman kylmää vettä niskaansa. Tienkäynneissä on muutaman kuukauden jono ja ne hoidetaan hakemusjärjestyksessä, eli meidän tietämme katselleen syys- tai lokakuun aikana. Luultavasti myöhemmin kuin aiemmin.
Olisi pitänyt jättää paperit sisään aikaisemmin, mutta luulin asioiden edistyvän nopeasti virastossa. Jatkossa pitää jättää jokaiseen lupahakemukseen muutaman kuukauden puskuri, ettei aikataulu venähdä.
Rakennuslupamme on kuulemma seuraavaksi käsiteltävien pinossa, eli se voi putkahtaa lähiviikkoina.
Kun luvat ovat kunnossa, laitamme isomman pyörän pyörimään. Nyt olemme tehneet vain muutamia tarjouspyyntöjä LVI- ja sähkösuunnittelusta. Ja kokeilleet kepillä jäätä, että saisimmeko kokonaisurakasta hyvän tarjouksen.