Uuden mökin paikka

Kävin tänään vanhemman pojan kanssa merkitsemässä uuden mökin paikan maastoon pohjatutkimusta varten. Arkkitehtimme oli tehnyt alustavan luonnoksen mökin sijainnista ja mittailimme reilun tunnin mökin kulmien paikkoja.

Kuusivuotiaaksi Aaposta oli iso apu; mitta pysyi hyvin käsissä ja hän ei muutenkaan hötkyillyt koko toimituksen aikana. Saimme melko nopeasti kolme tolppaa paikoilleen ja ristimittakaan ei heittänyt kuin metrin. Tämän korjauksen jälkeen neljäs tolppa meni paikoilleen melkein kuin heittämällä.

Mökin paikan lisäksi merkitsimme saunan alueen samaista pohjatutkimusta varten ja kietaisimme nauhan rannassa kasvavan kuusen ympärillekin. Toivottavasti järvi jäätyisi talveksi, niin voisimme tilata metsurin kaatamaan sen maisemaa rumentamasta. Nyt ei pitäisi olla vaaraa väärän puun kaatamisesta.

Pohjatutkimus tilattu

Tilasin tänään pohjatutkimuksen arkkitehtimme Jani Lahden lähettämien speksien mukaisesti. Olin kilpailuttanut kaikkiaan neljää toimijaa ja tutkijaksi valikoitui Uudenmaan Pohjatutkimus, jonka tarjous oli selkein ja hinta halvin. Erittäin hyvä yhdistelmä.

Tutkimuspäivä on heti joulun jälkeen ja sitä ennen pitäisi käydä merkitsemässä mökin ja saunan paikka. Tätä varten tarvitaan taas jonkunlainen suunnitelma, joka pitää pyytää Janilta lähipäivinä. Toivottavasti jonakin lähiviikonloppuna olisi poutainen sää, niin pääsisi lyömään tolppia maahan.

Arkkitehdin kanssa tontilla

Otin muutama viikko sitten yhteyttä PlusArkkitehtien Jani Lahteen mökkimme tiimoilta ja sovimme tonttikäynnin poikkeamislupaan tarvittavien suunnitelmien tueksi.

Tontilla kiertelyn pohjalta päädyttiin suunnittelemaan mökkiä tontin yläosaan, josta avautuu hienot näkymät järvelle ja johon aurinko paistaa pitkälle iltaan. Sauna tulisi jonnekin nykyisen mökin kohdille, mahdollisesti osittain maahan kaivettuna. Mökki olisi taas melkein päinvastaisesti porapaalujen varassa.

Perustuksia varten Jani kehoitti meitä hankkimaan pohjatutkimuksen, jotta vältyttäisiin isoilta ja kalliilta yllätyksiltä sitten rakennusvaiheessa. Kilpailutuskierros — ensimmäinen, vaan ei varmaankaan viimeinen — täytyy aloittaa lähipäivinä.

Saimme myös suosituksen siirtää tontin tieliittymä ylälaitaan, mikäli mahdollista. Naapuri olisi tähän siirtoon tyytyväinen, koska nykyinen tie halkaisee heidän tonttinsa ja tonttimme on tien päässä heti heidän tonttinsa jälkeen. Tätä asiaa pitää perata tarkemmin, mutta vielä ei uskalla lyödä mitään lukkoon. Kävelin mahdollisen tiepohjan jo vähän aiemmin ja tien teko näyttäisi mahdolliselta tontin kulmalle tulevan sähkölinjan alle. Pitää selvittää talven ja kevään aikana naapurien ja sähköyhtiön kanta.

Pieni savotanpoikanen ja mökki talvikuntoon

Huhkin eilen ja tänään isäni kanssa tontilla, raivasimme paljon roskapuuta joko rankakasoihin tai klapipinoihin.

Otin perjantain vapaata ja keskityimme koko päivän klapisavottaan. Matkalla mökille ostin Fiskarsin keskikokoisen halkaisukirveen. Erinomainen värkki, voin suositella varauksetta kaikille. Isommat pihlaja- ja koivupöllit olivat pienemmille kirveille isohko haaste, mutta tällä ne halkeavat kertakopsautuksella. Voimaa täytyy tosin säädellä, koska helposti kirves uppoaa voimalla vielä halkaisupölkkyyn ja meinaa halkaista senkin.

Isä käytteli moottorisahaa ja minä raivasin puita ja haloin klapeja. Perjantain aikana kaadoimme kaikki puut tontin itälaidalta ja järvimaisema avautui aivan erilaisena kuin aiemmin.

Ennen poislähtöämme kannoimme mökistä tavaraa autoon Sannan ohjeiden mukaan.

Tänään kävimme aamulla jääkiekkoharjoituksissa poikien ja isovanhempien kanssa. Varhaisen lounaan jälkeen lähdimme taas mökille. Ohjelmassa oli lisää puiden kaatoa ja nyt myös roskien polttoa. Olin kerännyt kaikkea ylimääräistä roinaa pitkin kesää vajan taakse isoon kekoon.

Vajasta löytyi entisen omistajan jäljiltä perämoottorin polttoainesäiliö, jossa oli vielä bensaa jäljellä. Kaadoimme sitä risujen sekaan ja yritin sytyttää kasaa. Tulitikkuja tuhraantui monia, ne sammuivat tippuessaan bensalla kasteltujen risujen sekaan. Lopulta meinasin polttaa kulmakarvani, kun sain yhden palavan tikun bensahuurujen sekaan.

Bensaa piti heittää muutama kerta liekkeihin, jotta puu syttyi kunnolla. Lisäsin tuleen eilen kaadetun kuusen havuja, jotka paloivatkin iloisesti. Lopulta kuumuutta oli tarpeeksi ja tuore puu syttyi tuleen.

Pian sytytyksen jälkeen Sanna tuli poikien ja äitini kanssa paikalle. Pojille kokko oli suuri ihmetys ja onneksi he osasivat luonnostaan pysyä kauempana. Kannoimme kaadettujen puiden karsittuja oksia tuleen koko perhe ja samalla kaadoimme muutamia hajapuita sieltä täältä.

Iltapäivällä vanhempani jatkoivat matkaansa siskoni luokse ja me jäimme valvomaan tulta. Siirtelin kasan reunoja talikolla hiilloksen päälle ja haloin välillä koivuklapeja — ne kuulemma lahoavat nopeasti, jos niitä ei halkaise. Klapeja olikin yllättävän paljon ja niitä sai hakata tosissaan. Sanna tyhjensi mökin lopusta tavarasta ja kannoin tavarat autoon. Muistimme laskea vedet kiukaan vesisäiliöstä ja saunan saavin vedellä sammutimme kytevän hiilloksen. Alkava tihkusade hoiti loput ja uskalsimme lähteä matkaan.

Kaivon kunnostus, aikalisä

Saimme Eerola-yhtiöiltä tarjouksen kaivon kunnostuksesta ja sopivasta pumpusta. Hinta oli kuitenkin sen verran kova, että tässä vaiheessa päätimme ottaa aikalisän ja selvittää ensiksi uuden mökin aikataulun.

Lähiaikoina otan yhteyttä ajattelemaamme arkkitehtiin.

Kaivon kunnostus, hiiret ja puupino

Kävin tänään syksyisessä kelissä mökillä. Olin sovinut tapaamisen Vesihuolto Eerolan asiantuntijan kanssa. Tarkoituksena on kunnostaa kaivo poistamalla pohjaliete, saumaamalla renkaiden saumat uudestaan ja lopuksi asentamalla sähköpumppu. Käynti oli erittäin mutkaton ja selkeä, tarjouksen pitäisi tulla erikseen postissa. Kaikkiin kysymyksiini löytyi vastaus, tältä pohjalta Eerola vaikuttaa hyvältä firmalta.

Samassa yhteydessä vein mökkiin muutaman myrkkyrasian hiirille. Olin nähnyt siimahäntiä pari kertaa portaiden alla olevassa halkovarastossa, jossa niillä lienee pesä. Ostin ”hiiribaarit” Lohjan K-Raudasta ja asettelin ne mahdollisille kulkureiteille. Myrkky on sellaista mallia, että hiiri tuntee kasvavaa tarvetta juoda ja etsiytyy kuolemaan veden ääreen. Eli raatojen ei pitäisi haista mökin rakenteissa.

Hieno puupinomme vajan takana oli kaatunut. Vika lienee pinoajissa eli lähinnä allekirjoittaneessa. Vietin urheilullisen parikymmentä minuuttia vajan takana ja pino oli kuin uusi. Hieman seuraava vierailu tosin jännittää, aika nopeasti puut nakkelin takaisin pinoon.

Vielä veden juomakelpoisuudesta

Länsi-Uudenmaan Vesi- ja Ympäristö ry:stä tuli lopullinen raportti kaivosta. Kaikki muut arvot olivat kunnossa, mutta kaivossa on liikaa rautaa ja humusta. Molemmat samentavat vettä ja tekevät siitä ikävän makuista.

Raportin pohjalta lähdin selvittämään pumppuasiaa. Alkuperäisenä ideana oli hankkia pumppuun raportin mukaiset suotimet ja hoitaa ongelma kuntoon tekniikalla. Ensimmäinen soittamani vesijohtoliike valeli jonkun verran kylmää vettä ideallamme. Mitään tarkkoja suodinsuosituksia ei heiltä saanut, vaan olisi pitänyt keskustella asiasta maahantuojan kanssa. Kaivo kannattaisi myös kunnostaa. Kaikki oli taas jotenkin vaikeaa (vastaavalla tavalla kuten yleensä rautakaupassa), joten lupailin ympäripyöreästi palata asiaan, kunhan olen pessyt kaivon.

Googletin lisää kaivofirmoja Lohjan alueelta. Yksi kaivoja putsaava firma löytyikin, mutta he kertoivat olevansa ns. toisessa päässä veden elinkaarta eli putsaavat vain jätekaivoja. Heiltä tuli kuitenkin erittäin hyvä vihje, Espoossa toimiva Eerola-yhtiöt.

Soitto sinne sytytti taas valon tunnelin päähän. Heiltä löytyy palvelu, jossa kaivo putsataan ja tiivistetään. Samassa yhteydessä he asentavat halutunlaisen pumpun tarvittavine suotimineen. Hintakin palvelulle jäi ainakin ensimmäisen puhelun jälkeen reiluun viiteensataan euroon ja pumppu siihen päälle. Olen nyt varovaisen optimistinen, koska heiltä saa lisäksi ilmaisen asiantuntija-arvion.

Yritän seuraavaksi tavoitella tätä asiantuntijaa, jotta saisin käyntiajan sovittua. Hän on ensi viikon lomalla, mutta minulla on suora numero ja aion pirauttaa pari kertaa. Katsotaan, saanko kiinni vai meneekö pitkälle. Parin viikon päästä on viikon ulkomaankeikka töiden puolesta, joten homma pitäisi hoitaa heti lomien jälkeen tai sitten se heittää syyskuun alkuun.

Työntäyteinen päivä

Vietimme yhden mökkipäivän kolmeen pekkaan. Vanhempi poika on isovanhempien hoteissa vielä yhden yön, joten olemme nyt hieman kutistunut perhe. Tästä on se hyöty, että mökillä ei ole tarvinnut toimia erotuomarina poikien nujakoissa, vaan on voinut keskittyä tekemään hommia ja oleilemaan.

Sannan järjestäessä mökkiä sisältä ruuvasin vajaan ristikkäistuet. Isä ehti jo hoputtaa tästä asiasta ja minuakin hieman huoletti vajan pysyminen tolpillaan. Onneksi tänä aikana ei ole ollut isompia myrskyjä.

Vajan alta löytyi mukavasti puita tukia varten. Ruuvasin ne mahdollisuuksien mukaan tolppien sisäpinnalle. Vajan etupuolen tuet piti ruuvata paikoilleen vajan alta. Olin yllättynyt, kuinka ketterästi pääsin kulkemaan noin puolen metrin korkuisessa tilassa enkä saanut yhtään naarmua.

Vajan alaosa on edelleen irvokkaan näköinen ja sitä varten pitää hankkia jotakin näkösuojaa. Asia ei kuitenkaan ole — ainakaan vielä — kiireellinen, joten sen ehtii myöhemminkin.

Hommassa tuli nälkä, joten saimme testattua uuden Verkkokauppa.com:sta ostetun grillimme. Grilli on mainospuheiden mukaan kannettava, mutta pidän niitä vahvasti liioiteltuina. Grilli painaa nimittäin yksitoista kiloa, eli saman verran kuin telamiina. Se on myös yhtä kätevä kantaa, joten kovinkaan pitkälle en sitä jaksaisi raahata. Ehkä ensi keväänä vien sen Kaivopuistoon vappuna.

Grilli on hyvä. Siinä on yllättävän iso paistopinta ja possun sisäfile paistui siinä oikein kauniisti. Ensi kerralla tosin öljyän parilan, nyt possusta jäi paloja grilliin… Grillasin samalla kesäkurpitsaa ja maissia. Tuli erittäin hyvää. Siinä grillatessa oli aikaa huoahtaa ja katsella järvellä. Oli hyvä olla, elämä tuntui olevan järjestyksessä ja rauha maassa. Juuri tästä syystä mökkitontti tuli hankittua.

Ruoan jälkeen kaulasin haapoja. Termi ei ollut tuttu minullekaan muutama viikko sitten, mutta naapurissa mökkeilevä metsänhoitaja kertoi sen olevan itse asiassa virallinen tapa kaataa haapa ilman vesoja. Toimitaan seuraavasti: kaadettavasta haavasta kuoritaan pinta pois vajaan puolen metrin matkalta koko puun ympäriltä. Puu kuolee seuraavan vuoden aikana pystyyn ja imee samalla juuriston kuivaksi. Jos haapa kaadetaan tuoreena, se vesoo pitkään juuristaan. Nyt vesoja ei pitäisi tulla.

Kaulaamista jaksoin noin puoli tuntia ja sitten piti lopettaa käsien väsymisen takia. Haapoja on edelleen, jatkan vesurointia seuraavalla kerralla.

Saunan lämmitessä oli hyvä hakata pöllejä klapeiksi ja aloittaa pino. Tontilta kaadetuista puista on syntyi iso kasa pöllejä ja ne pitää nakutella pieniksi ennen syksyn sateita. Omien puiden hakkaaminen olikin mukavaa hommaa. Kirves puri hienosti ja saimme pinonalun valmiiksi. Sitten saunottiin ensimmäistä kertaa uusien lauteiden päällä ja poikien uidessa leikkasin lisää kaislaa. Olin ostanut feikki-Crocsit tätä hommaa varten ja ne olivatkin tarpeen kortteiden seassa kahlatessa.

Kortteet ovat siementämässä, joten niitä riittää ensi vuodeksikin. Muutama korte oli jo noussut aiemmin niitetylle väylälle, mutta vedin nekin nurin. Rantaviivaa on jäljellä enää reilu 50 metriä, eli hommaa on tuleviksikin viikonlopuiksi.

Paluumatkalla kotiin vähän harmitti, että emme ottaneet yöpymiskamppeita mukaan. Mökille olisi ollut mukava jäädä.

Uudet lauteet

Saunan alkuperäiset lauteet olivat melko kapeat ja siten hankalat lapsille. Ulkoasukaan ei ollut kovin loistelias, niiden ikä varmaankin lasketaan vuosikymmenissä. Päätimme isän kanssa poistaa lauteiden ongelmat tekemällä uudet, leveät ja hyväkuntoiset.

Pohdin toissailtana mahdollisia puuvalintoja. Vanhempani ovat luottaneet apassiin, mutta se on mielestäni liian vaaleaa saunaamme. Kiuas on vieläpä kertalämmitteinen ja häkälöylyjen yhteydessä ilmaan lentää aina hieman tuhkaa kiviltä, joten vaalea laude tummenee nopeasti.

Lämpökäsitelty haapa valikoitui Puukeskuksen sivuilta voittajaksi. Eilen keskiviikkona kävin sitten nuoremman pojan kanssa asiointimatkalla Lohjalla ja ostin Puukeskuksen melkein tyhjäksi haapalaudepuista. Samalla tuli ostettua muutkin tarvikkeet lauteiden rakentamiseen, mitä nyt parafiiniöljy unohtui.

Olin laskenut laudepuiden pituudet tarkasti pyrkien minimoimaan hukkaa. Puukeskuksessa ei kuitenkaan ollut tarjolla kaikkia pituuksia, joten ostin lopulta hieman summamutikassa. Matkalla olikin hyvää aikaa pohtia lautojen riittävyyttä, yrittäen muistaa saunasta otettuja mittoja.

Kyseinen reissu kesti nimittäin melkein neljä tuntia. Ensiksi kävimme viemässä vesinäytteen Länsi-Uudenmaan Vesi- ja Ympäristö ry:yn. Sen jälkeen jokaisessa kaupassa meni reilusti enemmän aikaa kuin luulisi. Olen jo tottunut siihen, että rautakaupoissa mikään ei tapahdu näppärästi ja jokaista asiaa selvitellään kauan. Tällä kertaa kuitenkin Lohjan Puukeskus oli melkeinpä nopein ostospaikka. Sain kiinni hyvän myyjän, nuoren naisen vieläpä, ja hänen kanssaan kävimme hakemassa kaikki tavarat ilman suurempia arvontoja.

Sen sijaan DNA:n liikkeessä meni todella kauan. Erehdyin kysymään myyjältä, että onkohan prepaid-liittymän yhteysnopeutta jotenkin rajattu. Tietoa ei löytynyt liikkeestä eikä DNA:n jälleenmyyjien tuesta. Lopulta päätin ostaa toiseksi nopeimman langattoman laajakaistan, jolla saa maksimissaan kymmenen megabittiä sekunnissa. Kolmannes tai neljännes maksimista olisi jo riittävä nopeus kaikkeen oleelliseen.

Samoin marketissa menee aina enemmän aikaa kuin olettaisi. Säntäilin hyllyjen välillä ja kävelin varmaan kolme tai neljä kertaa saman käytävänpätkän, hakien aina jotakin tavaraa eri päästä kauppaa. Ehkä jonakin kauniina päivänä pystyn kulkemaan Lohjan Prisman loogisessa järjestyksessä.

Eilen illalla isä aloitti lauteiden rakentamisen ja sai molemmat lauteet tehtyä ennen iltaa. Päätimme jättää vanhat lauteet vielä purkamatta, koska silloin olisi jäänyt saunomatta. Lisäksi lauteet olisi hyvä öljytä ennen käyttöä.

Illan pimenevinä tunteina pääsin lopulta testaamaan uutta internet-yhteyttä ja GlobeSurferin resetoinnin jälkeen nopeudeksi vakiintui viisi megabittiä. Paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Loppuilta menikin sitten verkossa.

Tänään hain Sannan työmatkalta ja samalla meillä kävi ensimmäiset vieraat mökillä, pikkusiskoni perheineen. Heillä on samanikäiset pojat kuin meillä, joten serkuksilla oli hauskaa rypeä järvessä. Itse en päässyt paljoakaan seurustelemaan vieraiden kanssa tällä kertaa, sillä rakensin lauteiden tuet ja öljysin lopuksi lauteet. Isä oli hakumatkani aikana purkanut vanhat lauteet polttopuiksi ja tehnyt uudet ritilät lattialle. Lauteet jäivät vielä kastetta vaille, koska öljyn kuivuminen ja saunan lämmittäminen olisi kestänyt turhan kauan.

Lähdemme huomenna matkalle pohjois-Suomeen, joten huvilaprojekti on reilun viikon jäissä.