Tein eilen mökkinaapurikierroksen nuoremman poikani Niilon kanssa. Keli oli hieno ajella mökkitontille. Tapasimme sekä tilallisen, jonka tilasta tonttimme on aikoinaan lohkottu, että toisen puolen mökkinaapurimme. Erittäin mukavaa väkeä kaikki, ostimme selvästikin mökin hyvästä naapurustosta.
Kävin suunnitelmamme kaikkien kanssa seikkaperäisesti läpi ja sain kaikilta myös hyväksynnän. Tänään luen hakemuksen vielä kerran ajatuksella, täytän mahdolliset aukkopaikat ja sitten laitan sen postin vietäväksi.
Kun olimme kerran saaressa, kävimme pikaisesti katsomassa mökin kuntoa. Tapaninpäivän myrsky oli tehnyt tuhoja naapureille, mutta meillä puut näyttivät olen suurin piirtein pystyssä.
Mökin seinässä kiinni ollut sähköjohto oli tosin tippunut maahan ja sille pitää tehdä jotakin ennen kuin tulemme lasten kanssa paikalle. Huomenna pitää soitella Fortumille ja selvitellä mahdollisuuksia. Vaikka johto oli maassa, sähköt toimivat mökissä.
Mökki oli sisältä siistissä kunnossa. Loppuvuonna jätetyt hiirenmyrkyt oli syöty kaikki — seuraavaksi pitää katsoa, että niitä ei ole jemmattu johonkin tyynyn tai patjan koloon.
Jäät olivat vieneet kaikki kaislat. Näyssä silmä lepäsi, tänä vuonna pitää antaa viikatteen heilua heti keväästä lähtien.
Edellisen kirjoituksen riemu nimistä oli valitettavasti kuitenkin ennenaikaista. Kotona viimeistellessäni papereita luin ohjeet tarkemmin ja huomasin, että yksi asemakaavapiirros olisi pitänyt allekirjoituttaa. Tämä jäi tietenkin tekemättä.
Viime viikonloppuna, sunnuntaina tarkemmin, oli hyvä keli ja päätimme käydä saunomassa mökillä. Sauna oli talven jäljiltä hyvässä kunnossa, kuten mökkikin ja pääsimme vähällä siivoamisella. Yhtään kuollutta hiirtäkään ei löytynyt.
Fortum oli käynyt korjaamassa sähköjohdon. Erittäin pikaista toimintaa, soitin heille keskiviikkona ja perjantaina olivat jo käyneet nostamassa langan paikoilleen. Kiitos Fortumin väelle!
Saunan lämmitessä kiersimme naapurustoa ja saimme molempien mökkinaapureiden nimet piirrokseen. Saunomisen jälkeen — oli muuten erittäin hyvät löylyt, nyt kirjoittaessakin muistelen saunomista kaihomielin — kävimme vielä kantatilalla hakemassa heidän suostumuksensa.
Sunnuntai-iltana ajoin vielä Nurmijärvelle viimeistä nimeä hakemaan ja sitten laitoimme paperit kuoreen ja postiin.
Maanantaina tapasimme arkkitehdin ja sovimme jatkokuvioista. Odotamme poikkeamispäätöstä Karjalohjan kunnalta ja jatkamme sitten heti suunnittelua.
Olimme olleet sellaisessa luulossa, että anomus menee ELY-keskukseen käsiteltäväksi ja aikaa kuluu neljästä kahdeksaan kuukautta kunnan käsittelyn jälkeen. Soitin Karjalohjan rakennustarkastajalle, joka kertoi korvausrakennusanomusten tapahtuvan rakennuslautakunnassa. Tämä lyhentää hakuajan reiluun kuukauteen.
Nyt vain pidetään käsiä kyynärpäitä myöten ristissä, että anomus menee läpi.
Vietimme viime sunnuntaina siivouspäivää mökillämme. Sanna siivosi talon sisältä ja minä siistin hieman ulkopuolta. Poikien harrastusten ja kavereiden syntymäpäiväjuhlien takia emme vielä päässeet viettämään yötä mökillä, mutta senkin aika lähestyy.
Itse käytin aikani viime vuoden rästien hoitoon. Ostimme loppukesästä riippukeinun pojille ja nyt sain sen kiinnitettyä puuhun. Samoin vajan edessä ollut rappu oli koko viime kesän ja talven kumollaan mökin edessä — nyt se on taas paikoillaan vajan edessä.
Nämä työt tulivat tehtyä vähän ex tempore -meiningillä. Kävin lainaamassa naapurilta akkuporakoneen, kun olin jättänyt omani kotiin. Pieni kateuden pistos tuntui, oli sen verran parempi tämä lainalaite — pitänee itsekin miettiä DeWaltin ostamista.
Lopuksi ryhdyin rakentamaan pojille laavua, kun olivat sitä aikansa kärttäneet. Jätin työn taktisesti kesken, onpahan kavereille kimmoketta tulla mukisematta mukaan seuraavillakin kerroilla.
Kesän tulo näkyy hankintojen kasvuna. Ostin naapurilta airot veneeseemme ja kävin tänään hakemassa Motonetista kahluuhousut kaislan niittämistä varten.
Vietämme paraikaa ensimmäistä juhannusta mökillä. Viime vuotisen puunkaadon oksat ja jonkun verran jo kauemmin lojunutta puutavaraa on poltettu kokossa ja lapset on saatu nukkumaan — on siis hyvää aikaa kirjoittaa tänne blogiin.
Kelit ovat suosineet, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja tuulta on ollut sopivasti. Juhannuskoivut sain omalta tontilta ja paljon taimia jäi vielä seuraaviksi vuosiksi. Paikallisena erikoisuutena oli soutuveneellä kuljetettu hanuristi, joka soitti ikivihreitä.
Olemme edellisen kirjoituksen jälkeen olleet muutaman kerran mökillä ja edistäneet unelmaamme muutamin pienin askelin:
- Nuohooja kävi mökillä ja totesi kaikki hormit ja tulisijat ehjäksi. Koepoltimme sekä hellassa että takassa useita pesällisiä ja alkukankeuksien jälkeen molemmat vetivät hyvin. Takkaa tuskin käytämme, koska makkarat on helpompi paistaa grillissä — hella sen sijaan on käyttökelpoinen peli.
- Saimme tarjouksen puutarhasuunnittelijalta istutuksista. Hän myös suositteli, että tonttia raivattaisiin lisää ennen suunnitelman tekoa. Heinäkuun toisella viikolla on tarkoitus kaataa lisää puuta.
- Uuden tien teko on ollut esillä sekä maanomistajien että liityttävän tien käyttäjien kanssa. Yhtä vaille kaikilta olen saanut suullisen luvan edetä asiassa. Toivottavasti saan vielä viimeisen puollon, jonka jälkeen voimme siirtyä käytännön toimiin tien paikan määrittämiseksi ja rasitteiden laatimiseksi.
- Karjalohjan ympäristölautakunta käsitteli hakemuksemme ja puolsi sitä. Kunnanhallitus on tehnyt asiasta päätöksen, mutta en ole vielä saanut pöytäkirjaa käsiini. Jos kaikki menee hyvin, aloitamme suunnittelun elokuussa.
- Kahluuhousut ovat osoittautuneet erinomaiseksi hankinnaksi. Olen huhkinut ruovikossa — paljastui, että kaislamme onkin ruokoa — ja saanut sen auki molemmista päistään. Vesi pääsee virtaamaan ja paremmin ja rannan kunto paranee.
- Poikien laavu on saanut havukaton. Kaadan heille pari kuusta per päivä ja karsin oksat kattotarpeiksi. Moottorisahattomana hoidan kaadon kirveelle ja siistin kannon pokasahalla. Tontti on avartunut mukavasti jo muutaman pikkukuusen kaadolla. Isot jätän suosiolla moottorisahalle.
Nyt juhannuksena olemme viettäneet aikaa enemmän lomailun merkeissä. Aattoaamuna kävin lakaisemassa mökin ja vajan katon, kun tuli ostettua erinomaiset teleskooppitikkaat Verkkokauppa.com:sta. Samalla reissulla ostin myös hyttysansan, johon ei ole vielä päätynyt yhtään hyttystä.
Tutustuimme paikalliseen Martin Pihaan, jossa söimme jäätelöt ja pelasimme hetken jalkapalloa. Suosittelen piipahtamaan, jos olette saaressa liikenteessä — mielenkiintoinen paikka.
Huomenna käymme Fiskarsissa lomailemassa ja sunnuntaina kotiin.
Tänään tuli mukavaa postia viranomaisilta. Karjalohjan kunnanhallitus on myöntänyt poikkeamislupamme ja voimme edetä suunnittelemaan rakennuksia arkkitehdin kanssa. Tästä syntyy seuraavaksi rakennuslupahakemus, joka toivottavasti saadaan sisään vielä tämän vuoden aikana.
Olemme edenneet myös toisella rintamalla: tien siirtoon on saatu suullinen suostumus kaikilta tietämiltäni osapuolilta. Heinäkuussa pitää edistää asiaa maanomistajien kanssa ja ottaa selvää asiaan liittyvistä pykälistä.
Huomisen jälkeen alkaa loma ja suuntaamme ensitöiksemme Loma-asuntomessuille Lappeenrantaan. Sieltä jatkamme suoraan mökille puusavottaan — isäni saapuu taasen kaatamaan puita.
Kuten viime kerralla hieman lupailinkin, kävimme Lappeenrannan Loma-asuntomessuilla eilen lauantaina. Tänä vuonna alue on rakennettu lähelle Imatraa, entisen Joutsenon kaupungin alueelle.
Messukohteet poikkesivat merkittävästi edellisestä vuodesta, koska yhtä kohdetta (rantasaunaa) lukuun ottamatta kaikki kohteet olivat ilman omaa rantaa. Ehkä tästä johtuen talot olivat melko omakotitalomaisia ja eivät antaneet meille paljoakaan osviittaa suunnitteluun.
Rannassa oli iso rantasaunanäyttely, josta saimme jonkun verran uusia ideoita ja varmistettua nykyisiä ajatuksiamme. Laiturit pyörivät erityisesti nyt mielen päällä, mutta niitä ei ollut kuin parilta valmistajalta.
Kameraan tarttui yksityiskohtia aikaisempaa enemmän — olimme selkeästi liikenteessä tosimielellä.
Kuvista huomaa meitä miellyttävän muotokielen. Viimeisen kuvan Olokolo (www.olokolo.fi) oli mielenkiintoinen tuttavuus, suunnittelijana oululainen säveltäjä Ilmari Mäenpää.
Sain eräältä liiketuttavaltani lahjaksi liput koko perheelle (kiitos Timo), joten tällä kertaa ei tullut kustannuksia messuiluista. Muutenkin rautakaupat ovat saaneet olla melko rauhassa. Tilanne saattaa muuttua lähipäivinä, koska vanhempani ovat saapuneet auttamaan tontin jatkokunnostamisessa.
Vietimme vanhempieni kanssa mökillä työntäyteiset kolme päivää viime viikon alussa. Tehtävänä oli raivata tonttia, jotta voisimme aloittaa suunnittelun elokuussa.
Menin isän ja Aapon kanssa mökille jo sunnuntai-iltana suunnittelemaan töitä ja saunomaan. Maanantaina aamulla saha alkoi laulamaan heti aamupalan jälkeen ja kaadoimme puita rannasta lähtien mökin eteläpuolelta. Homma sujui aluksi kuin rasvattu, mutta sitten muutama puu jäi kiinni toistensa latvuksiin ja jouduimme tekemään melko ison työn saadaksemme ne irti. Tahti ymmärrettävästi hidastui.
Iltapäivään mennessä puut oli kaadettu rannalta mökille ja siirryimme tekemään klapeja. Tässä työssä menikin sitten koko ilta ja myös tiistaipäivä.
Tiistaina isä paikkasi mökin mukana tulleen veneen — siinä oli pieni halkeama, josta sadevesi pääsi ponttoonin sisään. Itse haloin klapeja melkein koko päivän isän sahatessa ja Sannan ja äidin pinotessa niitä. Haavat, pihlajat ja koivut halkesivat oikein nätisti, mutta kuusipöllejä sain piestä tosissani. Välityönä kaadoimme muutaman kuusen keittiön ikkunan takaa ja nyt luonnonvaloa riittää hellahommiin pitkälle iltaan.
Illalla puut olivat halottu ja koko kroppa oli kuin tulessa. Klapeja on noin 16 pinometriä eli viitisen mottia. Niillä lämmittää saunaa muutaman vuoden.
Pojat keräsivät kuusen oksia ja vuorasivat niillä aloittamaani laavutyylistä majaa. Vaikka majaan tehtiin toinenkin puoli, havuja jäi yli odottamaan syksyä ja risukasojen polttoa.
Keskiviikkona jatkoimme puiden kaatamista mökin takapuolelta. Nyt jätimme puut pilkkomatta ja keräsimme rangat kasoihin. Koivut saivat jäädä pystyyn, ne kun lahoavat helposti rankoina.
Tontti avartui kummasti ja jäljelle jäi muutamia vesurilla kaadettavia vesakoita. Appivanhemmilla olisi ylimääräinen raivaussahakin, mutta se on Taivalkoskella ja siksi tarttunen vesuriin viikonloppuna tai ensi viikon alussa.
Keskiviikon lopuksi isä asensi vajasta löydetyn ja Polvijärvellä huolletun perämoottorin veneeseen ja kävimme testaamassa värkin toimintaa. Pienten alkuhäslinkien jälkeen kone kävi hyvin ja antoi hyvän vauhdin. Tuli samalla nähtyä tontti myös järveltä käsin.
Täytyy nostaa hattua koneen korjaajalle. Jos olisin tiennyt, että Monarkien valmistus on lopetettu vuonna 1974, moottori olisi varmaan päätynyt jätteisiin. Varaosiakaan ei siihen enää saa, mutta uusi kaasuttajan kalvo oli tehty käsityönä asiaa varten ostetusta kumipalasta. Isä oli ostanut myös letkun, polttoainetankin ja liittimiä, joiden hinta jäi kysymättä. Asiaan pitää vielä palata.
Vietimme viime viikonlopun mökillä lauantaista tiistaihin. Viikonlopun aikana siivosimme taasen tonttia. Poltimme pari risukasaa, joista tuli molemmista kunnon roihut. Pojat olivat innoissaan ja onhan iso tuli aina kiehtovan näköistä aikuisellekin.
Näin kaupunkilaisena ajattelin, että joku kuitenkin soittaa palokunnan paikalle — mutta kaiketi maalla ollaan totuttu leppoisampaan menoon ja saimme polttaa risumme keskenämme.
Jatkoin samalla tontin raivausta vesuri kädessä. Isä kaatoi melkein kaikki isot puut tontin alapäästä ja minulle jäi alle ranteen paksuiset lepikot. Niissä olikin yllättävästi työtä, kun puita kasvoi reilu kymmenen neliömetriä kohti. Vaikka Aapo auttoi risujen kantamisessa, sain vain yhden kolmesta keskeisimmästä pusikosta kaadettua kahdessa päivässä. Työ ei siis lopu kesken — varsinkin kun toinen raja on käytännössä kokonaan lepikkoa.
Vesurilla hakkaaminen käy nopeasti käsien päälle, joten välillä kävin vilvoittelemassa ja kaatamassa kortetta. Vesi oli edelleen sangen viileää, joten suurin osa töistä kävi kahluuhousut jalassa. Kertaalleen kävin ilman niitä saunan yhteydessä, mutta työteho oli alle puolet normaalista. Nyt vedet ovat Forecan mukaan lämmenneet, mutta emme ole tontilla luultavasti seuraavaan kahteen viikkoon.
Ruovikko on pienentynyt kolmeen erilliseen alueeseen, joista yksi on rannassa ja kaksi kauempana. Mahdollisesti saan kaikki ruo’ot niitettyä ennen syksyä, jos vain vesi pysyy lämpimänä.
Maanantaina vierailimme sateisessa Tammisaaressa. Tiistaina oli puolestaan mökin kannalta erittäin tärkeä päivä; puhuimme naapureiden kanssa uudesta tiestä. Merkitsimme tien maastoon ja keskustelimme oikeuksista ja rasitteista.
Tieasia eteni merkittävästi ja useasta kohdasta päästiin sopimukseen. Pari kohtaa on vielä osalla naapureista perheen sisäisessä pohdinnassa, mutta olen luottavaisilla mielin — tiistaiset keskustelut käytiin hyvässä ja rakentavassa hengessä.
Elokuun alussa odotti paluu töihin ja yksi konferenssimatka. Samoin poikien jalkapallokausi käynnistyi taas ja olemme osallistuneet useaan nappulaturnaukseen.
Mökkirintamalla olemme viettäneet hiljaiseloa. Syyskuussa jatketaan raivausoperaatiota ja viedään tieasiaa eteenpäin.
Saimme eilen kaikilta naapureiltamme luvan tien tekemiseen ja siihen liittyviin rasitteisiin. Erittäin hyvä juttu kaikin puolin, pääsemme käyttämään tonttia aivan eri tavalla kuin jos tie olisi pitänyt jättää nykyiseen paikkaansa.
Seuraavana askeleena on pitää virallinen tietoimitus. Tätä varten olin yhteydessä Maanmittauslaitoksen Lohjan konttoriin, mutta sieltä ei kukaan pystynyt ottamaan puheluani vastaan ja sitten alkoivat työpalaverit painaa päälle.
Tien varmistuminen antoi mahdollisuuden aloittaa suunnittelu toden teolla. Arkkitehdin kanssa on syytä pitää aloituspalaveri ja täsmentää tarpeitamme.
Muuten olemme viettäneet hiljaiseloa mökin suhteen. Vanhempani kävivät kuun alkupuolella, tarkoituksenamme oli raivata mökkitontti kokonaan yhtenä perjantaina ja lauantaina. Valitettavasti hyvä aie meni osittain mönkään, kun moottorisaha teki tenän ja sitä ei saatu omin voimin kuntoon.
Saimme onneksi kaikki oleelliset puut kaadettua ja pystymme arkkitehdin kanssa arvioimaan tontille tulevaa valoa ja sieltä avautuvia näkymiä aiempaa merkittävästi paremmin.
Sahaamisen sijaan merkitsimme tontin ylärajan maastoon ja se olikin pari metriä pohjoisempana kuin olin luullut. Rajapyykeiltä ei ole näköyhteyttä toisilleen, joten rinteessä tulee helposti käveltyä hieman alaspäin ja kuviteltu rajalinja notkahtaa. Karsimme isän kanssa puut ja saimme pitkillä riu’uilla merkittyä suoran linjan pyykiltä toiselle.