Ulkotöitä ja saunan sisäpuolta

Kevät on tullut lopulta myös Lohjansaareen ja olemme perheen kesken tehneet pihatöitä huvilallamme. Tämän kevään tavoitteena on saada rantasaunan ympäristö ja ranta kuntoon. Parin työviikonlopun jälkeen edistystä on jo tapahtunut, mutta on sitä hommaakin vielä.

Hiekkarannan kiveys oli liikkunut talvella ja hiekkaa oli päässyt karkaamaan hieman järveen. Olen tilkinnyt kiveystä pienemmillä kivillä ja sitten tuonut myös isompia kiviä sekaan. Nyt näyttää jo taas paljon paremmalta.

Samalla olemme kivenneet rantaa myös laiturin toiselta puolelta, jotta voisimme levittää laiturille vievän polun alapuolella kuorikatetta. Se työ on jo melko pitkällä, mutta laiturille on vielä matkaa vajaa kymmenen metriä. Onneksi tontilta eivät kivet lopu aivan heti.

Viime kesänä paikalle tuotu multakasa on osittain levitetty saunan yläpuolelle ja työtä on vielä siinä jonkun verran. Näin saadaan hiekkaa piiloon ja kasveille hyvä kasvualusta.

Uusia taimia on istutettu alas suojelemaan rinnettä eroosiolta ja lisäksi olemme saaneet neljä kirsikkapuuta paikoilleen huvilan ja saunan väliseen rinteeseen. Osa niistä jopa kukkii pari viikkoa istuttamisen jälkeen!

Tällä viikolla saunan sisäosien rakentaminen pääsee vauhtiin, Arttelipuun miehet ovat olleet tästä päivästä lähtien töissä. Heidät tuntien työt etenevät vauhdilla. Pääsemme itse huvilalle katsomaan tilannetta vasta lauantaina koulujen päättymisen jälkeen.

Rantasaunan sisäpuolen rakentaminen aloitetaan

Suunnittelmat ovat nyt valmiita rantasaunan sisäpuolesta ja työt aloitetaan toukokuun lopulla. Ohjelmassa on muutaman viikon tiukka puristus Arttelipuun väeltä ja sitten toivottavasti pääsemme saunomaan juhannuksena.

Tavaroiden hankinta on jo aloitettu ja samoin esimerkiksi sähkösuunnitelmat laitetaan työn alle. Näin pidetään huolta, että työt eivät seisoisi aikataulutusten takia.

Olen toki aiemminkin todennut, että projektilla ei ole kiire – eli emme nosta kustannuksia tai huononna työn laatua jonkun asettamamme määräpäivän takia. Huvilaprojekti on tosin ollut sen verran pitkä, että kieltämättä helpottaisi saada se loppumaan. Mutta kaikki aikanaan.

Rantasaunan sisäpuolen suunnittelu

Aloitimme perjantaina rantasaunan sisäpuolen rakennusprojektin kokoamalla kaikki tekijät yhteen suunnitelmien läpikäymiseksi. Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut ja minulle jäi positiivinen kuva – jälleen kerran – tekijöiden ammattitaidosta ja -asenteesta. Toki kaikki ovat olleet mukana jo huvilan työstämisessä, joten joukossa ei ollut erityisiä mustia hevosia.

Sauna lasketaan kylmäksi talvella, mistä tulee paljon huomioitavaa materiaalien kestävyyteen lämpötilan ja kosteuden vaihdellessa rajustikin lyhyessä ajassa. Suurin osa moderneista materiaaleista, esimerkiksi parketit, vanerit, kaakelit ja osa valoista piti raja suunnittelun ulkopuolella. Onneksi kaikkiin pulmakulmiin oli jo ainakin alustavat fiksut ratkaisut syntyneet viime kesän jälkeen.

Tilaisuudessa tuli hyviä huomioita yksityiskohtiin ja moni asia loksahti eteenpäin. Aivan kaikkea ei päätetty, koska aikaa olisi kulunut parin tunnin sijaan tunti tai kaksi lisää. Mutta nyt päästään töihin ja ensimmäiset työt alkavat LVI-puolella jo parin viikon sisään. Samoin tavaroiden tilaus laitetaan nyt käyntiin.

Toiveissa olisi päästä saunomaan juhannuksena, mutta sitä ei vielä uskallettu luvata.

Rantasaunan sisustuksen suunnittelua

Talven hiljaiselon jälkeen käynnistimme huvilaprojektin viimeisen vaiheen käymällä Sannan kanssa rantasaunan sisäpuolen suunnitelman läpi ja tekemällä siihen liittyvät korjausehdotukset.¨

Rantasaunassa ylimääräistä haastetta aiheuttaa sisälämpötilan tippuminen talviaikaan pakkaselle, jolloin yllättävän monen materiaalin lämpörajat alittuvat ja tulee vuosien saatossa kaikenlaisia ongelmia, tyypillisesti vääntymistä kosteuden vaihtelun takia.

Siksipä asiassa pidetäänkin kieli keskellä suuta ja lanka kuumana tekijöihin.

Seuraava vaihe on käydä muutokset läpi sisustussuunnittelijamme Kristiinan kanssa. Lopullisen suunnitelman pohjalta haemme sitten tarjoukset ja ryhdymme töihin.

Hiljaiseloa

Joulun jälkeen vietimme myös uudenvuoden huvilallamme. Kelit eivät valitettavasti olleet juuri joulua parempia, mutta onneksi huvila on lämmin.

Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi isompia ilotulituksia oli tarjolla sekä Lohjan keskustassa että Pohjan kirkonkylällä. Pohjan ilotulitus oli lapsiystävällisesti jo kuudelta illalla, joten suunnistimme sinne hyvissä ajoin – Länsi-Uusimaan artikkelissa oli varoitettu ruuhkista. Pääsimme kuitenkin ajamaan auton parkkiin suoraviivaisesti ja ehdimme hyvin ostamaan paikallisia tuotteita Pohjan Delitukusta. Ja etsimään Pokemoneja.

Ilotulitus oli merkittävästi hienompi kuin odotimmekaan. Pohjan vapaapalokunta oli tehnyt hienon show’n paikallisten yritysten tuella ja tulitus oli komea ja sopivan pitkä.

Tapahtuman jälkeen jonotimme noin tunnin pääsyä Pohjan keskustasta Karjaalle vievälle tielle ja sieltä edelleen kohti Lohjansaarta. Ajatuksenani oli ajaa seuraavaksi Lohjalle katsomaan toista ilotulitusta, mutta olimme vartin myöhässä ja jo sen verran väsyneitä, että päätimme ajaa suoraan huvilalle. Matkalla näimme isoja välähdyksiä Lohjan keskustan suunnasta, eli sielläkin oli varmaan hieno ilotulitus käynnissä.

Lapsiperheessä pitää olla toki omiakin tulitteita. Koko perheen voimin ammuimme ennen kymmentä vähä-äänisempiä sähikäisiä ja ihmettelime tähtisädetikkuja. Nuorimman mentyä nukkumaan kävimme erikseen ampumassa yhden padan puolen yön kieppeillä.

Olin odottanut, että huvilalta ei olisi näkynyt muita raketteja, mutta yllättävän paljon niitä ammuttiin saaresta.

Rakennusrintamalla on ollut hiljaista. Uudenvuoden jälkeen huvilan lämmitys käytiin säätämässä, pesuhuoneen lattia oli ikävän kylmä. Samoin huvilassa oli noin viisi astetta lämpimämpää kuin termostaateissa oli säädettynä. Tilanne oli yhden päivän vierailun pohjalta paremmassa kunnossa molempien asioiden suhteen.

Joulu huvilalla

Kirjoitan tätä tapaninpäivänä huvilalla. Takana on ensimmäinen joulujuhla huvilalla ja huomenna alkaa taas normaalihko arki – lapset ovat toki lomalla koulusta ja työnteko ja lomailu limittyvät viikon ajan. Palaamme Lohjansaareen taas uudeksivuodeksi.

Veimme tavaraa useampana kertana ja silti auto oli hyvin täynnä myös joulureissulla. Kummasti sitä jouluna tarvitsee tavaraa. Viritimme jouluvalot huvilan ympärille ja laitoimme ulkotulia joka ilta – täällähän ei ole katuvaloja kuin saaren toisessa päässä muutama hassu tolppa.

Vanhempani olivat mukana juhlaa viettämässä aatonaatosta tähän aamuun saakka. He ovat olleet useissa talkoissa mukana, joten oli todella mukavaa antaa heidän vain olla jouten ja nauttia lastenlasten kanssa puuhailusta.

Joulupukki ei päässyt lumen vähyyden takia paikalle, mutta lahjoja tuli tonttujen avulla mukavasti ja pukki muisti meitä kirjeellä.

Säät eivät tosiaan suosineet joulunviettoa, aattona satoi aamupäivän vettä ja tuuli kovaa. Lunta ei ollut lainkaan, lämpötila on ollut täälläkin itsepäisesti plussan puolella viimeisen viikon. Ajattelimme pari viikkoa sitten, että olisimme luistelleet Lohjanjärven jäällä. Jää oli nimittäin jäätynyt tyynellä kelillä ja se muistutti peiliä. Sileä se on nytkin, mutta paksuus lasketaan jo millimetreissä ja jää ohenee päivä päivältä. Jätimme suosiolla hokkarit kotiin. Toivottavasti myöhemmin talvella tulisi luistelukelejä.

Järvi on kuitenkin ollut todella kaunis, tasainen jää on hienosti heijastanut maisemia poutaisina päivinä.

Rakennustöitä ei juurikaan edistetty tänä aikana, mitä nyt Sanna kävi hieman puhdetöinä siirtelemässä puita kohti hakkuupölkkyä. Työmiehetkin ovat pitäneet talvilomaa, olemme lähinnä hoitaneet pieniä juoksevia asioita. Keväällä alkaa viimeinen rutistus rantasaunan ja pihan kanssa.

Isänpäivä huvilalla

Vietimme isänpäivää huvilallamme. Tarkoitus oli juhlistaa jo äitienpäivää, mutta käyttöönotto viivästyi valitettavasti viikolla. Mutta nyt pidettiin ensimmäinen perhejuhla saaressa. Lapsilta oli hienot kortit ja sain hyviä kirjoja sekä lakritsijoulukalenterin lahjaksi. Joulukuun alkua tässä odotellaan vesi kielellä.

Isänpäivän aikoina etelässä oli mukavasti lunta maassa ja järvet jäässä. Nythän sää on taas kovin syksyinen, mutta toivottavasti saataisiin kuluvan vuoden puolella pysyvä lumi maahan. Tarkoituksenamme on viettää joulu huvilalla ja kieltämättä valkea maa näyttää paljon mukavammalta pimeänä vuodenaikana.

Asensin lauantaina sisäovien kahvat, jotka kävin hakemassa Innosta. Lukkojen peitelevyjen kiinnikkeissä oli vääränlaiset reiät, joten ne jäivät asentamatta ja sain alkuviikosta kirjeessä Innosta uudet kiinnikkeet. Kahvat toimivat hyvin ja olivat sangen helpot asentaa. Kokosin myös viimeiset vaatehuoneen vetolaatikot ja asensin hyllyt komeroon. Nyt saimme tavarat lopulliseen järjestykseen.

Kylpyhuoneen lattia tuntuu viileältä. Säädin lattialämmityksen kiertonopeutta internetistä löytämieni ohjeiden mukaan, mutta lattia on edelleen viileä. Petrin kanssa sovin, että maalämpöasentajat käyvät säätämässä lämmitystä.

Edellisessä postauksessa mainittu lukko-ongelma korjautui. Sain Abloylta uuden kuoren ja laitoin sen kiinni. Yksi ruuvi piti katkaista. En löytänyt kodistamme rautasahaani – sellaisen kuitenkin omistan – joten lainasin poikien pakista pienen sahan, joka oli tullut jonkun lasten työkalusetin mukana. Ihmettelin sitten sahatessani, että ei oikein pure. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että terästä oli hävinnyt kaikki hampaat parin minuutin sahauksella. Onneksi toisesta pakista löytyi vastaava saha hieman paremmalla terällä. Sain ruuvin poikki ja terään jäi vielä ihan pienet nystyt.

Tätä isompi työmaa oli köyttää laiturin kelluva osa kiinni rannassa kasvavaan koivuun. Viime vuonna jäät väänsivät laiturin maatuen paikoiltaan ja nyt ajattelin välttää tämän ongelman irroittamalla kelluvan ja kiinteän osan toisistaan. Ostimme tätä varten kuormausliinan ja köyttä Lohjan K-Raudasta. Molemmat pisimpiä, mitä kaupasta löytyi. Koivu olikin kuitenkin kauempana kuin ajattelin ja saimme miettiä Sannan kanssa pitempäänkin, kuinka liina ja köysi riittävät. Lopulta ylimääräistä pituutta jäi yli puoli metriä, eli ei tehnyt edes tiukkaa…

Liinakiinnityksen jälkeen irrotimme laiturista saranat ja tiputimme kelluvan osan alas. Tosin se jäi jumiin maatukeen ja teimme vartin töitä sen irrottamiseksi. Sitten laituria piti vielä kääntää, että se ei iskisi maatukeen. Kävin hakkaamassa jäät irti laiturista ja kampesimme sitä parikymmentä senttiä kerrallaan, kunnes se lepäsi oikeassa paikassa. Toivottavasti vastakkainen suunta onnistuu helpommin – se tosin tehdään vasta jäiden lähdön jälkeen.

Lapset laskivat päivän pulkalla. Vaikka laskee polkua pitkin, niin pulkka ehtii kiihtyä melko kovaan vauhtiin. Rannassa piti olla tarkkana, että kukaan ei päätynyt jäälle. Kylmä kylpy olisi ollut ikävä loppu mäenlaskulle. Jos talvella on kunnon jäät ja muutama kymmenen senttiä lunta, niin rinteeseen saa huiman mäen.

Vaja valmis

Lokakuussa on pidetty vain pientä liekkiä rakennustyössä, suurin osa asioista on jo hyvässä hapessa.

Yksi isompi tapahtuma kuuhun mahtuu: saimme nimittäin vajan. Se rakennettiin Puuteos Nurmen verstaalla ja tuotiin nosturilla suoraan paikalleen. Vajassa on muutaman neliön puuliiteri, melkein yhtä iso varasto ja pieni ulkohuussi – jota luultavasti käytämme lähinnä biojätteen kompostointiin.

Vanhempani olivat käymässä lasten syyslomalla ja isäni avustuksella siirsimme yhden ulkopinon liiteriin, jonne tuli kaikkinensa kolme korkeaa puupinoa. Katon alla on ainakin parin vuoden polttopuut ja ulkona vielä muutamaksi vuodeksi päälle.

Tonttimme yksi kulma siivoutui mukavasti puupinon kadotessa. Sinne jäi toki vielä rankakasa sahattavaksi ja pilkottavaksi, eli puuhaa on tarjolla talvipäiviksi.

Täytimme ulkovaraston siivoamalla huvilan terassin alusen, jonne olimme tavarat varastoineet edellisen ulkovaraston lähdettyä kierrätykseen. Saimme huvilan talvikuntoon, eli kaikki tavara on säältä suojattuna ja lukkojen takana.

Lukoista puheen ollen, vietin syysloman lauantain ulkotöissä asennellen kahta Abloyn lukkoa. Meillä kävi hyvä tuuri, saimme ostettua kaksi lukkopesää Lohjan K-Raudasta ja kolmet kahvat Lohjan Lukkopalvelusta, jossa myös lukot sarjoitettiin muiden lukkojen kanssa samaan sarjaan. Enempää tavaraa noissa liikkeissä ei ollutkaan, mutta onneksi nuo riittivät.

Olen asennellut lukkoja vuonna 1989 ollessani YIT:llä kesätöissä kotikunnassani. Asia oli näemmä monimutkaistunut sen jälkeen ja asennuksessa meni useita tunteja. Katkoin naapurilta lainatulla rautasahalla lukkojen ruuveja useaan otteeseen – tuli tehtyä yksi mittavirhekin – ja tuskailin lukkopesän korotuslevyjen oikean määrän kanssa. Kun lopulta tuntien väännön jälkeen sain ensimmäisen pesän kiinni, toinen meni heittämällä noin vartissa.

Harmillisesti toisen lukon suojakuoren kiinnitysruuvin reiän sisäkierre oli mennyt rikki, joten se jäi nyt vain yhden ruuvin varaan. K-Rauta ja Abloy reagoivat asiaan ripeästi ja saan uuden suojakuoren postissa.

Kahvatöitä olisi tarjolla lisääkin, sisäovien kahvat ovat saapuneet ja noudan ne loppuviikosta kotiin ja sieltä aikanaan huvilalle. Toivottavasti niiden asennus ei ole aivan yhtä vaikeaa.

Lopuksi asensimme mustainfrasalamalla varustettuja riistakameroita tarkkailemaan tonttiamme vorojen varalta. Näistä en kerro sen enempää julkisesti, mutta hyvin toimivat. Laitoimme useamman kameravalvonnasta varoittavan tarran sisäänkulkuväylille.

Kohti syksyä

Rakennustoiminta on ollut pari viimeistä kuukautta hiljaisemmassa vaiheessa. Puuteos Nurmi on saanut terassit ja portaat valmiiksi rannassa pieniä viimeistelyjä lukuun ottamatta. Vajaa on tehty heidän pajallaan ja sen pitäisi ilmestyä tontilla ensi torstaina.

Muuten olemme tehneet töitä omin voimin. Viime kuussa kylvetty nurmikko on kasvanut hyvin ja sitä on pitänyt niittääkin jo pari kertaa. Ostimme tätä varten Fiskarsin työnnettävän ruohonleikkurin, joka on varsin sopiva peli tuon kokoiselle nurmikolle.

Kivesimme rannassa hiekkarannan ja järven välisen kaistaleen. Eroosio siirsi vaivalla rantaan tuotua hiekkaa järveen ja sieltä edelleen pois tontiltamme. Ladoin tontilta löytyneitä pikkukiviä hiekkarannan laitaan ja laiturin viereen rakensin vanhoista rantapolun kivistä rappuset. Pari rappua pitää vielä nostaa paikoilleen, niin sitten ollaan oikeassa korossa. Kivet ovat jo hiekalla, mutta niiden nosteluun tarvitaan pari henkeä.

Kuten kuvasta näkyy, Lohjanjärven vesi on harvinaisen matalalla. Kun aloitin kiveämisen kuvan vasemmasta laidasta, alimmat kivet olivat vedenrajassa. Ja silloinkin vesi oli jo matalalla. Toivottavasti vesi nousee talven aikana, ettei tarvitse kiveystä siirtää.

Huvilalla viritin vanhan Amiga 500:n käyttöön. Se on ollut varastossa reilu 20 vuotta, mutta lähti käyntiin ensikokeilulla. Valitettavasti peliohjaimia ei ole, joten pojat ovat pelanneet lähinnä Lemmingsiä – sitä kun voi pelata hiirellä. Nyt etsiskelen vanhaa kovalevyäni ja muita tarvikkeita, että saadaan systeemi samaan iskuun kuin aikoinaan. Vaatehuoneessa odottaa vielä Amiga 4000 vuodelta 1994.

Lisäksi olen hakannut viime vuonna kaadettuja puita klapeiksi. Usean tunnin rehkimisen jälkeen olen saanut aikaiseksi pari heittokuutiota polttopuita, mutta pöllipinon nurkkaan on tullut vain pieni lovi. Tätä puuhaa riittää siis pitkälti talveen.

Alapihan viimeistely

Ihan alkuun hyviä uutisia. Viime kerralla mainitsemani tieongelma on poissa päiväjärjestyksessä. Jatkoimme keskustelua naapurimme kanssa ja paljastui, että molemmat olimme ymmärtäneet yhteisen sopimuksen eri tavoilla. Pääsimme sitten nopeasti sopuun ja tie on nyt katkaistu.

Samassa yhteydessä nopeutimme alalaidan pihan viimeistelyä. Kaivuri operoi viimeiset silaukset paikoilleen ja pystyimme kylvämään sinne nurmikon viime viikonloppuna. Se itää jo hennosti.

Nurmikon vieressä on merkitty alue myös tulevalle vajalle. Se rakennetaan Puuteos Nurmen pajalla ja tuodaan aikanaan nosturilla paikoilleen. Vajan eteen tulee vielä metrin levyinen terassi käyttömukavuuden ja ulkonäön parantamiseksi.

Työmaalla on muuten ollut hiljaista, ainoastaan alalaidan terassi on edennyt melko valmiiksi. Portaat saunalta uupuvat, mutta ne syntynevät muutamassa päivässä, kun runko on jo tehty.

Hiekkarantamme on syöpynyt hieman järveen ja nyt meillä on – ainakin hetken aikaa – hieno hiekkaranta laiturimme molemmin puolin. Järvi luultavasti vie nuo hiekat mennessään. Tästä syystä aloitin kiveämään vesirajaa, jotta aallot iskisivät kiviin hiekan sijaan. Muutaman metrin sain poikien kanssa tunnissa tehtyä. Samoin kuljetimme kuorikatetta hiekan yläpuolelle sitomaan sadevesiä.

Tontin ylälaidassa peitimme rinteen kuorikatteella, samoin eroosion estämiseksi. Sinne tullaan istuttamaan pensaita ja muita kasveja, mutta juuri nyt taimia saa huonosti puutarhamyymälöistä ja asiaan pitää palata keväällä.

Otin vielä kuvia sisätiloista. Tajusin, että toukokuun jälkeen ei ole tullut otettua kuvia sisältä, vaikka olemme täällä asuneet melko aktiivisesti.

Lopuksi vielä hieman draaman kaarta. Viikko tiesovun jälkeen tontiltamme katosi vene. Olin jo ottamassa yhteyttä kalastuksenvalvojaan ja poliisiin asiasta, kunnes rakennusmiehemme löysivät lapun tontilta. Omaksemme olettamamme vene saattaakin olla lähistöllä sijaitsevan mökin omistavan perikunnan omaisuutta.

Tilanteessa kummastuttaa kuitenkin pari asiaa. Ensiksi meihin ei oltu missään yhteydessä ennen veneen hakua ja toisekseen vene on kuulemma ollut tontilla ainakin viisitoista vuotta. Sekä minä että naapurimme luulimme sen kuuluneen meille tontin myyneelle perikunnalle, joten pidimme sitä omanamme. Asiaa pitää perata.