Tieoikeudesta ei valitettu, joten järjestin isäni kanssa talkoot. Toissapäivänä menimme aamuvarhaisella tontille ja isä laittoi sahan laulamaan. Pari ensimmäistä tuntia tuntui, että homma ei juurikaan etene. Metsään ei tullut isoakaan lommoa, vaikka saha lauloi koko ajan. Mietimme jo molemmat, että kuinkahan monena päivänä saamme tulla metsätöihin.
Onneksi puusto harveni ja runkojen paksuus oheni alamäkeen mennessä ja homma alkoi etenemään. Kokosimme kaadetut rungot pinoihin maanomistajien otettavaksi ja merkitsimme tien keskilinjan tolpilla. Lopuksi vielä kuljin kolmen metrin seipään kanssa ja tarkistin, että raivasimme tiepohjaa riittävän leveältä.
Päivän kääntyessä iltaan isä kaatoi vielä puita tulevan parkkipaikan kohdalta. Yllättävää kyllä, saimme koko tielinjan raivattua kuudessa tunnissa.
Seuraavaksi lähden kyselemään tarjouksia tien tekemisestä, huvilan perustuksista ja muista kaivuutöistä tontilla.
Saimme muutama päivä sitten mukavaa postia Maanmittauslaitokselta, kuun alussa pidetyn tietoimituksen pöytäkirjan. Mustaa valkoisella, että tontillemme on nyt uusi tie — joka tosin pitää vielä rakentaa.
Tietoimitus itsessään oli sangen mutkaton tilaisuus tulevan tien kohdalla maastossa. Päivä oli mukavan aurinkoinen. Toimitusinsinööri kävi läpi relevantit lainkohdat ja nykytilanteen, selvitti läsnäolijoille tulevan tien paikan ja tarpeen, tarkisti mielipiteet ja lopulta antoi meille tieoikeuden. Samalla vanha tieoikeus peruttiin turhana.
Tästä alkoi 30 päivän valitusaika, joka menee umpeen ensi viikon maanantaina 4.11. Jos siihen mennessä kukaan ei ole valittanut, tieoikeus saa lainvoiman ja Lohjan kaupunki antaa meille uuden osoitteen. Tämä lisätään rakennuslupaan parin muun lisätiedon kanssa ja luvan käsittely voi jatkua.
Tie pitää vielä rakentaa, nyt sen kohdalla on metsää. Olen sopinut alustavasti isäni kanssa pitäväni parin päivän puunkaatotalkoot marraskuussa. Toivottavasti sää pysyy hyvänä.