Laituri saapui

Pitkällisen odottelun ja muutamien aikataulusäätöjen jälkeen laituri saapui viime viikon torstaina rekka-auton kyydissä Virosta. Laiturin hintaan sisältyi myös asennus ja Tormitehnikan väki saapui pian laiturin jälkeen laittamaan laiturin paikoilleen.

Rantamme on jyrkkä ja rekka-autolla ei ole mitään asiaa järven viereen. Tästä syystä sovimme lähimmän maatalon isännän Jarnon kanssa kuorman purusta heidän pihalleen ja tavaran siirrosta traktorilla rantaan.

Laiturilla on pituutta kaikkiaan kaksitoista metriä ja se koostuu vain kahdesta osasta, joten se on melko pitkä kuljetettavaksi. Onneksi meillä oli ammattimies siirtämässä laituria ja minun tehtäväkseni jäi lähinnä autella ja ohjata peruutusta käsimerkeillä. Laituri saatiin parin tunnin työllä ulos rekasta ja kellumaan järveen.

Tässä vaiheessa Tormitehnikan miehet saapuivat ja ottivat lopputyöt kontolleen. He kiinnittivät laiturin maaportaan paikoilleen järeillä putkijaloilla, laittoivat loput ponttoonit paikoilleen, kytkivät palat yhteen ja nostivat ankkureina toimivat betonipainot järveen.

Me saatoimme sitten lauantaina saapua ihastelemaan uutta laituriamme. Se on erittäin hyvin tehty yksityiskohtia myöten ja mikä parasta, se on lehtikuusta. Pojat ja Sanna kävivät uimassakin laiturilta, minä jänistin.

Toivottavasti jäät eivät vie sitä keväällä mennessään.

Laiturin ihailun yhteydessä laitoimme myös mökin talvikuntoon. Saunan padasta laskettiin vedet pois, kaikki ruoat vietiin kotiin, vene käännettiin ylösalaisin ja puupinot peitettiin pressuilla.

Tässä yhteydessä tuli bongattua syksyn viimeinen mansikka. Hullu kesä ja syksy, mansikat kukkivat ja kypsyvät vielä syyskuun puolivälin jälkeen. Tosin tänään taisi mennä kasvukausi poikki, aamulla oli kolme astetta lämmintä.