Perustukset uusiksi

Projektin ensimmäinen takapakki tuli koettua nyt joulukuussa. Ajatuksena oli paaluttaa – joko pora- tai lyöntipaaluilla – perustus, mutta saamamme tarjoukset olivat hävyttömän kalliita. Arkkitehtimme Janin mukaan paalutuksen preemio on noin 50 000 euroa ja se on liian paljon.

Päätimme ottaa lyhyen aikalisän ja käydä tontilla heti vuoden alussa katsomassa tilannetta paikan päällä Janin ja vastaavan työnjohtajan Petrin kanssa. Voidaan sen jälkeen punoa juonia paremmin ja suunnitellä sekä hyvä että edullinen ratkaisu. Näin ainakin toivon.

Samalla, kun sovin tätä asiaa Petrin kanssa, potkaisimme käyntiin tien rakentamisen. Petri järjestää tienpohjan raivauksen nyt talviaikaan ja sora ajetaan sinne, mikäli tiet vain kestävät kuorma-autojen ja sorakuormien painon. Maa on savista, joten en halua upotuttaa tietä peltoon ja maksaa tientekoa tuplana.

Nyt on juuri pakkasta, joten aurautimme tien saadaksemme sen jäätymään ja kestämään paremmin. Toivottavasti pakkaskausi jatkuu Lohjalla pitkään.

Aloituskokous pidetty

Viikko sitten torstaina pidimme aloituskokouksen Lohjan kaupungin kanssa ja nyt meillä on mahdollisuus edetä asioissa.

Tilaisuus oli mukavan epämuodollinen ja ripeä — jäi hyvä fiilis, kun asiat sujuivat viranomaisten kanssa mutkattomasti.

Tapaamisen jälkeen pidimme vielä sisäisen palaverin arkkitehtimme Janin ja rakennuttajamme Petrin kanssa ja sovimme seuraavista toimenpiteistä maansiirtourakoihin ja suunnitteluun liittyen. Työ jatkuu tarjouspyyntöjen laatimisella ja pikkuhiljaa alkaa tontillakin tapahtua.

Projekti etenee taas

Rakentamisprojektimme on nytkähtänyt aiempaan verrattuna mukavasti eteenpäin. Olemme valinneet vastaavaksi työnjohtajaksi ja rakennuttajaksi Petri Teittisen ja sopineet hänen avustuksellaan aloituskokouksen Lohjan kaupungin kanssa marraskuun alkuun. Sen jälkeen meillä on ymmärtääkseni vapaat kädet aloittaa rakennuttaminen. Petrin kanssa sovimme alustavasti jo muitakin käytännön asioita, jotka liipaistaan käyntiin tuon kokouksen jälkeen.

Olemme saaneet vertailtua talotehtaiden ja heidän rakentajiensa tarjoukset yhdessä arkkitehtimme Janin kanssa. Muutama tarkennus pitää vielä saada, niin sitten hinnat ja toimintatavat ovat riittävän lähellä toisiaan päätöksen tekemiseksi.

Sähkö- ja LVI-suunnitelmat ovat edenneet ja näyttävät hyviltä. Sähkösuunnitelman kanssa pitää vielä miettiä taloautomaatiojärjestelmän hyötyjä ja haittoja – tästä laitoin juuri äsken yhteydenottopyynnön yhden järjestelmän maahantuojalle, toivottavasti ovat hereillä siellä päässä.

Pankkien kanssa on aloitettu keskustelut projektin rahoittamisesta.

Edessä on siis mielenkiintoinen syksy ja talvi.

Laituri saapui

Pitkällisen odottelun ja muutamien aikataulusäätöjen jälkeen laituri saapui viime viikon torstaina rekka-auton kyydissä Virosta. Laiturin hintaan sisältyi myös asennus ja Tormitehnikan väki saapui pian laiturin jälkeen laittamaan laiturin paikoilleen.

Rantamme on jyrkkä ja rekka-autolla ei ole mitään asiaa järven viereen. Tästä syystä sovimme lähimmän maatalon isännän Jarnon kanssa kuorman purusta heidän pihalleen ja tavaran siirrosta traktorilla rantaan.

Laiturilla on pituutta kaikkiaan kaksitoista metriä ja se koostuu vain kahdesta osasta, joten se on melko pitkä kuljetettavaksi. Onneksi meillä oli ammattimies siirtämässä laituria ja minun tehtäväkseni jäi lähinnä autella ja ohjata peruutusta käsimerkeillä. Laituri saatiin parin tunnin työllä ulos rekasta ja kellumaan järveen.

Tässä vaiheessa Tormitehnikan miehet saapuivat ja ottivat lopputyöt kontolleen. He kiinnittivät laiturin maaportaan paikoilleen järeillä putkijaloilla, laittoivat loput ponttoonit paikoilleen, kytkivät palat yhteen ja nostivat ankkureina toimivat betonipainot järveen.

Me saatoimme sitten lauantaina saapua ihastelemaan uutta laituriamme. Se on erittäin hyvin tehty yksityiskohtia myöten ja mikä parasta, se on lehtikuusta. Pojat ja Sanna kävivät uimassakin laiturilta, minä jänistin.

Toivottavasti jäät eivät vie sitä keväällä mennessään.

Laiturin ihailun yhteydessä laitoimme myös mökin talvikuntoon. Saunan padasta laskettiin vedet pois, kaikki ruoat vietiin kotiin, vene käännettiin ylösalaisin ja puupinot peitettiin pressuilla.

Tässä yhteydessä tuli bongattua syksyn viimeinen mansikka. Hullu kesä ja syksy, mansikat kukkivat ja kypsyvät vielä syyskuun puolivälin jälkeen. Tosin tänään taisi mennä kasvukausi poikki, aamulla oli kolme astetta lämmintä.

Ei tullut laituria – vielä

Muutama viikko ehti vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Tällä välin hellekausi loppui ja koulu-, työ- ja harrastuskaudet alkoivat. Toisin sanoen tulemme olemaan vähemmän mökillä kuin aiemmin.

Laituria ei tullutkaan perjantaina, kuten alunperin toivoimme. Itse asiassa sitä ei vielä oltu rakennettukaan tuolloin, koska laiturifirma ei ollut saanut tarpeeksi pitkiä runkopalkkeja lehtikuusesta. Kaikki Viron markkinoilla olevat palkit ovat kuulemma nelimetrisiä ja meidän laiturimme tarvitsee kuusimetriset parrut.

Kun tämä selvisi, pakkasimme kamppeemme mökiltä ja lähdimme hoitamaan sukulointeja ja muita kesän hommia. Kävimme Turun Flowparkissa ja samassa yhteydessä kurkkasimme ravintola Kaskiksen sisäseiniä materiaalivalintoja varten.

Tällä viikolla Virosta soitettiin ja kysyttiin, että vieläkö haluamme ostaa laiturin – parruja olisi nyt tulossa lähipäivinä. Ostopäätös on edelleen voimassa. Sovittiin, että he palaavat asiaan laiturin aikataulun ollessa täysin varma ja sitten sovitaan tuonti- ja asennuspäivä.

Isojen puiden kaatoa ja lomailua

Tasan kaksi viikkoa sitten isäni ja setäni kaatoivat, karsivat ja pölkyttivät kaikki suuret puut tulevan huvilan paikalta. Tämä blogikirjoitus viivästyi, kun urakan jälkeen olin aika lailla poikki ja sitten vietimme viikon Sloveniassa. Nyt olemme taas mökillämme, nauttimassa Suomen suvesta – lämpömittarissa on melkein 30 astetta ja järvivesi on juuri sopivaa pulikoimiseen.

Puusavotassa kaadettiin 14 isoa puuta, suurin osa kuusia ja kolme-neljä koivua. Lisäksi pienempiä puita kaatui useita ja tontti avartui merkittävästi. Samalla saimme viimeisen käytännön esteen töiden aloittamisesta raivattua tieltämme. Nyt on enää suunnittelutöitä ja hallinnollisia kuvioita aloittamisen edessä.

Setäni Aulis on pitkän linjan metsätyömies monien muiden taitojensa ohella ja sen huomasi tehokkuudesta. Saavuimme tontille keskiviikkona ennen kolmea ja viiden nurkilla kaikki isot puut olivat nurin. Kaatuneina täsmälleen siihen suuntaan kuin haluttiinkin. Tyyni sää ja hydraulinen työntövarsi auttoivat kummasti.

Torstai menikin melkein kokonaan puiden karsimiseen ja pöllittämiseen. Kaksi moottorisahaa lauloivat jo ennen aamuseitsemää ja työ oli tehty noin kahdelta. Tuloksena on viisi isoa pöllikasaa, jotka odottavat halkomistaan ja pinoamistaan.

Saman viikon sunnuntaina kävimme Fiskarsissa ostamassa kaikkein suurimman halkaisukirveen ja erillisen halkaisukiilan. Niillä olen kopsutellut parikymmentä pölliä halki – polttopuita on tullut niistä jo reilu puolikas kuutiota. Kun pöllejä on satoja, niin polttopuista ei tule lähitulevaisuudessa pulaa.


Ostimme paikallisesta K-Raudasta myyräverkkoa, josta rakensimme häkin puille. Kolme neljästä tekemästäni pinosta on kaatunut vuosien aikana, joten nyt kokeilemme toista keinoa puiden kuivaamiseen. Ainakin tähän asti verkkohäkki on toiminut loistavasti.

Huomenna meille pitäisi saapua lehtikuusinen laituri Virosta. Hieman jännittää, kun tarkkaa aikaa ei ole saatu vielä sovittua.

Uusi alku

Huvilaprojekti etenee hitaan verkkaisesti, mutta vähitellen alkaa jo näyttää siltä, että ihan pian rakennetaan.

Alun perin oli tarkoitus kirjata blogiin kaikki projektiin liittyvät kulut ja aikamoinen summa kuluja onkin jo syntynyt, vaikka rakennusprojekti on oikeastaan vasta käynnistymässä. Pidemmän päälle tuo kumuloituva summa ihan kaikista mahdollisista mökkeilyyn liittyvistä kuluista ei kuitenkaan tunnu enää hyvältä ajatukselta.

Teemme tätä pääosin tulorahoituksella ja ad hoc budjetilla ilman aikataulupaineita. Katsotaan mihin kaikkeen rahat riittävät ja edetään sen mukaan. Väljä aikataulu mahdollistaa myös sen, että johonkin haluttuun asiaan tienataan rahat ja hankitaan sitten. Budjetti siis elää projektin mukana. Asian kääntöpuoli on se, että koko projektin loppusumma saattaa kasvaa vuosien aikana alun perin kaavailtua suuremmaksi.

Blogin ei ole kuitenkaan tarkoitus pyöriä vain käytettyjen eurojen ympärillä emmekä välttämättä halua käsitellä tähän vapaa-ajan projektiimme käyttämäämme summaa joka kerta blogissa käydessämme.

Oli kaunis ajatus laittaa kaikki mökkeilyyn liittyvät kulut tänne, mutta jatkossa tänne ei enää kirjata jokaisen ruuvin ja mutterin hintaan ja kulutettua senttiä. Hinnoista voidaan puhua ja joku kirjanpito syntyneistä kuluista varmaan tullaan pitämään, mutta pidettäköön se jatkossa tämän blogin ulkopuolella.

Juhannus mökillä ja tarjousten käsittelyä

Kesäkuussa olemme jumpanneet yhdessä arkkitehtimme Janin kanssa tarjouksia kasaan lähettämällä tarjouspyyntiä useisiin suuntiin. Osa tarjoajista on jo hyväksytty, toisissa odotellaan vielä tarkennuksia tai useampia tarjouksia ennen päätöstä.

Muuten huvilaprojekti on edennyt verkkaisesti. Olen sopinut isäni ja setäni kanssa, että he tulevat kaatamaan viimeiset puut tulevien rakennusten alta.

Projektin sijaan olemme lomailleet mökillämme. Vaikka juhannus olikin kalsea, majailimme mökillä keskiviikosta lauantaihin. Saaressa nimittäin pelataan jalkapalloa aina keskiviikkoiltaisin ja pojat ovat kärttäneet sinne pääsyä useasti. Toki on mukava itsekin pelailla.

Lähdimme keskiviikkoiltapäivällä poikaporukalla saareen ja pelailimme tunnin verran jalkapalloa saaren kentällä ennen saunan lämmitystä ja iltapalaa. Torstain työskentelin — sujui yllättävän hyvin langattoman laajakaistan kanssa — ja illalla Sanna ja Seela saapuivat paikalle.

Koska sää oli sateinen ja maa märkänä, poltimme muutaman risukasan torstaina ja perjantaina. Teimme vielä pienen kokon talven aikana kuivuneista kortteista juhannuksen kunniaksi. Se paloi ahnaalla ja korkealla liekillä. Muutama kasa jäi vielä tuleviksi viikonlopuiksi.

Tulevan viikonlopun ohjelmassa on vierailu Kalajoen loma-asuntomessuilla ja sitä seuraavana viikonloppuna on työmatka. Mökille pääsemme heinäkuun 10. tienoilla, ohjelmassa silloin puun kaatoa sukulaisten kanssa.

Ensimmäinen yö mökillä

Palasimme eilen ensimmäiseltä mökkiviikonlopultamme. Keli oli aivan loistava kaikilla mittareilla mitattuna, aurinko paistoi, oli lämmintä ja sunnuntaina ei edes tuullut.

Mökkiprojektimme eteni pienellä liekillä, koska keskityimme enemmän vapaa-ajalla oloon. Poltimme yhden risukasan ja raivasimme mäen päälle jääneet pöllit pinoihin. Sanna niitti ruovikon taimet ja pojat tallasivat järvenpohjaa leikeissään.

Arkkitehtimme Jani oli tehnyt tarjouspyynnöt talotehtaille lähettämistä varten. Kommentoimme ne lasten mentyä nukkumaan ja lähetin vielä laituritarjouksen Viroon. Viestiin tuli vastaus tänään aamulla ja tarjouksen pitäisi tulla muutaman päivän sisään.

Ryhdyn seuraavaksi selvittämään sähkömoottorisahan hankkimista ja miettimään pienen rantaterassin tekoa.

Kesäkauden avaus

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökillämme. Talvi ei ollut juurikaan tehnyt tuhojaan, mitä nyt yksi halkopino oli romahtanut.

Ohjelmassa oli kevyt kevätsiivous: mökin ja saunan putsaus, vessan tyhjennys ja halkojen latominen uuteen pinoon. Työn jälkeen rentouduimme saunassa ja paistamalla makkaraa ja nakkeja grillissä. Pojat kävivät uimassa ja Seelakin kasteli hieman jalkojaan. Laiturin puute hankaloittaa uintitoimia, joten sille pitää tehdä jotakin pikaisesti.


En selkeästi osaa pinota puita kunnolla rinnetontille, koska joka kevät olen yhden pinon pinonnut uudestaan. Viime vuoden lopulla tehty pino on tosin edelleen pystyssä — tein sen pohjat vatupassin kanssa…